Turistikierroksella Pariisissa

Nähtävyyksiä, herkuttelua ja pimenevän illan valot

Huonosti nukutun yön jälkeen heräsimme sateiseen aamuun. Hotellihuoneen seinät olivat aivan paperia ja porukkaa ramppasi käytävässä ja ovia paukkui. Emme pitäneet kiirettä, koska sateen pitäisi lakata aamupäivän aikaan. Niin kävikin ja sateen hellittäessä lähdimme liikkeelle. Ostimme läheiseltä metroasemalta koko päivän liput, aikuiselle sellainen maksoi 12e ja lapsille 6e. Mieheni jostain luki, että yläikäraja lasten lippuun on 12, mutta se olikin 10. Noh, onneksi lippuja ei missään tarkistettu. Ensimmäiseksi suuntasimme Riemukaarelle. Sinne pääsimme vaihtamalla kerran metroa. Päätimme kiivetä Riemukaaren kattoterassille, pääsymaksu oli 13 euroa aikuiselta, lapset pääsivät ilmaiseksi. Katolle kiivettiin kierreportaita pitkin, joita olikin melkoinen määrä, mutta lopulta pääsimme kuitenkin ylös asti. Kiersimme kattoterassilla etsien paikkoja, bongasimme Sacre Coeurin, missä kävimme edellisenä päivänä, sekä Eiffel-tornin. Notre Damea yritimme etsiä, mutta emme ole varmoja, näimmekö sen. Saimme kierrettyä terassin, kun alkoi jälleen sataa vettä ja sitä tulikin siihen malliin, että päätimme lähteä pois. Kävimme vielä matkamuistomyymälässä, mistä yritin löytää Napoleonista kiinnostuneelle esikoiselle jotain hänelle aiheeseen sopivaa, mutta en oikein löytänyt mitään sellaista.

Seuraavaksi lähdimme kulkemaan Champs-Elyseesiä pitkin. Tytär kävi vaatekaupoissa shoppailemassa ja pojat kävivät Paris Saint-Germainin liikkeessä, mutta olivat pettyneitä, kun hinnat olivat melkoiset. Lopulta esikoinen osti tarroja PS4 - ohjaimeen. Sitten jatkoimme metrolla lähelle Notre Damen katedraalia.

Metroon mennessä oli pieni ongelma. Kaikki metroliput eivät toimineet. Olin jo itse ehtinyt mennä porteista sisään, mutta jouduin palaamaan kun tyttären lippu ei toiminut. Kävimme asiakaspalvelupisteellä vaihtamassa lipun. Asiakaspalvelija sanoi, että joskus käy näin ja vaihtoi lipun. Kun menimme uudelleen porteille, minun lippuni ei toiminut. Ja takaisin palvelupisteelle. Nauratti jo hieman. Kolmannella kerralla toisen pojan lippu ei toiminut, mutta sen saimme toimimaan hankaamalla magneettijuovaa vaatteita vasten. Sitten pääsimme jatkamaan matkaa katedraalille. Siellä riehunut tulipalo oli todella harmillinen asia, koska tämä katedraali on ollut lempikirkkoni siitä asti, kun olen siellä ensimmäisen kerran käynyt. 2015 kävimme katedraalissa ja päätimme, että kun tulemme seuraavan kerran Pariisiin, menisimme käymään kellotornissa. Noh, se ei nyt toteutunut. Notre Damelta jatkoimme matkaa lasten googlettamaan lelukauppaan, jonne ei ollut pitkä matka. Matkalla lelukauppaan oli useita matkamuistomyymälöitä, joista jatkoimme Mbappen paidan etsintää. Mutta edelleen etsintä oli tuloksetonta. Yhdessä kaupassa sanottiin, että Mbappen sopimus Pariisiin on katkolla ja kun uutta sopimusta ei ole vielä allekirjoitettu, ei paitoja ole tilattu. Lelukaupassa lapset hieman sekosivat, ostettavaa oli niin paljon, että loppujen lopuksi pojat eivät saaneet ostettua mitään. Tytär kuitenkin löysi jotain mieleistä. 

Sitten jatkoimme matkaa kohti Luxembourgin puistoa. Matkalla sinne kävimme syömässä hampurilaiset. Auringon paistaessa alkoi olla jo aika lämmin, joten tauko teki tähän väliin hyvää. Luxembourgin puistossa lapsille vuokrattiin puoleksi tunniksi purjevene, jota saivat uittaa. Hintaa tälle lystille tuli kuusi euroa, aivan hintansa arvoinen kun katsoi lasten riemua. Saimme veneen, jossa oli Suomen lippu. Kun puoli tuntia oli kulunut, lähdimme etsimään Vapauden patsasta, joka olisi puistossa. Lapset ryntäsivät kaikki eri suuntiin patsasta etsimään ja sitten menikin tovi meillä mieheni kanssa lapsia etsiessä. Kun yksi löytyi, oli toinen jo ehtinyt kadota. Tuntui pitkältä ajalta yrittää etsiä lapsia isosta puistosta, mutta lopulta kaikki löytyivät ja löysimme myös etsimämme patsaan.

Luxembourgin puistosta kävelimme toiseen puistoon Jardin des Plantesiin. Siellä emme kovin kauaa olleet, vaan lähdimme jatkamaan matkaa kohti Parc des Princesiä metrolla. Metrolle kävellessämme pysähdyimme erääseen katukahvilaan syömään crepesit ja juomaan jääjuomaa. Crepesien hinnat vaihtelivat suuresti, kalleimmat olivat 4,5 euroa (pelkällä sokeritäytteellä) ja vastaava oli tässä paikassa 1,5 euroa. Kun istuimme syömässä valtavan herkullisia crepesejä, alkoi sataa jälleen kaatamalla vettä. Onneksi olimme sisällä. Emme pitäneet syömisen kanssa mitään kiirettä, vaan odotimme sateen lakkaamista ja sitten jatkoimme matkaa metroasemalle ja Parc des Princesille. Tämä on siis Paris Saint-Germainin kotistadion. Pojat olisivat halunneet kierrokselle stadionille, mutta stadion on kiinni kesäkuun alkupuolen, joten oli tyydyttävä käymään stadionin ulkopuolella. Ja olivat he tyytyväisiä siihenkin. Hymy oli herkässä kun he näkivät stadionin kyljessä tuttuja jalkapalloilijoita. Erityisesti esikoiselle tämä oli iso juttu. Hieman hän oli harmissaan siitä, että stadionin kauppa oli myös kiinni, eikä hän löytänyt sitä toivomaansa paitaa. Kiersimme stadionin ympäristössä aikamme ja kun ilta alkoi jo hieman hämärtää, lähdimme Eiffel-tornia kohti bussilla tavoitteena nähdä torni iltavalaistuksessa. 

Kiersimme tornia aikamme etsien hyvää paikkaa istua syömään eväitä. Edellisestä kerrasta tornilla oli tapahtunut sen verran muutoksia, että nyt torni oli aidattu. Sisään olisi päässyt myös ilman lippuja, mutta meillä nyt ei ollut tarvetta tornin juurelle päästä. Loppujen lopuksi löysimme hyvät paikat, mihin jäimme odottamaan tasatunnein alkavaa valoshow'ta. Söimme eväitä, croissantteja ja patonkia sekä vähä karkkiakin. Odotellessamme alkoi jälleen sataa. Meillä oli yksi Amsterdamista ostettu sateenvarjo mukana ja toisen ostimme katukauppiaalta kun kävi selväksi, ettei sade ihan heti lakkaisi. Kahden varjon alla me kaikki viisi sitten kyyhötimme ja odotimme. Sade onneksi lakkasi vähän ennen kuin kello tuli 11 ja saimme nauttia tornin valojen välkkeestä. Lapsetkin tykkäsivät tästä, erityisesti nuorimmainen oli haltioissaan. Valojen välkkymisen lakatessa, lähdimme lähimmälle metropysäkille. Sama suunta oli muutamalla muullakin ja loppujen lopuksi olimme ahtautuneina metrossa kuin sillit purkissa. Jouduimme vaihtamaan metroa välillä päästäksemme hotellillemme ja alkoi jo väsymys painaa jokaisella sekä jalat olla puuduksissa. Vaikka meillä oli metroliput koko päivälle ja niitä käytimme hyvin, tuli askelmittarin mukaan käveltyä yli 24 kilometriä. Ei siis ihme, että sänky jo kutsui. Ja tänä yönä varustautuisin korvatulpilla. Seuraavana päivänä olisikin sitten edessä hotellin vaihto.