Toinen päivä Disneylandissä

Lisää jonotusta, mutta myös iloa ja kyyneleitä

Toinen päivämme Disneylandissä valkeni aurinkoisena. Olimme aamusta hyvissä ajoin aamupalalla ja sain käytyä keittiön henkilökunnan kanssa läpi, mitä kuopus saa ja ei saa syödä. Aamiaisella tarjottiin leipää, croissantteja, hedelmiä ja jogurttia sekä muroja. Juomaksi oli vettä, omena- ja appelsiinimehua sekä kylmää että lämmintä kaakaota kahvin lisäksi. Aika perusaamiainen siis.

Aamupalan jälkeen suuntasimme monen muun kanssa bussikuljetuksella Disneylandiin. Ensimmäiseksi suuntasimme siellä tällä kertaa Discoverylandiin ha siellä Buzz Lightyear Laser Blastiin. Laserammunnan jälkeen suuntasimme koko porukka Star Tours The Adventures Continues -laitteeseen, missä osa porukasta kävi jo edellisenä iltanakin. En itse ole Star Wars fani, mutta laite oli kyllä aivan kiva. Ihan käymisen arvoinen laite ja ymmärrän kyllä miksi Star Warsista tykkäävät pojat pitävät laitteesta. Star Wars Hyperspace Mountain olisi ollut toivelistalla, mutta se oli kiinni, kuten edellisenä päivänäkin. Nuorimmainen osti Star Warsin innoittamana itselleen punaisen stormtrooper asun, sekä kokosi itselleen lasermiekan, kuten myös isompi poika. Nuorimmainen ilahdutti meitä ja myös muita puiston vieraita tanssahtelemalla välillä asu päällään taustalla kuuluvien Disneyn elokuvien musiikkien tahtiin. Sitten suuntasimme Fantasylandiin. Ajattelimme käydä Liisan labyrintissa, mutta sinne oli aivan valtavat jonot. Päätimme siirtyä Le Pays des Contes de Fees -laitteeseen. Siinä kuljimme veneellä reitin, jonka varrella oli rakennettuna pienoismalleja eri satujen näyttämöistä, kuten Tähkäpään torni, prinssi Eerikin linna, Bellen kylä ja monia muita paikkoja. Tähänkin sai kyllä jonottaa, mutta tuumasimme, että mikäli laitteissa aikoo käydä, on jonotettava, muuten emme pääse oikein mihinkään laitteisiin. 

Venekierroksen jälkeen päätimme mennä Frontierlandiin katsimaan, onko Big Thunder Mountaiin millaiset jonot. Matkalla sinne kävimme linnan kellarissa katsomassa siellä asuvaa lohikäärmettä. Ja kuten arvata saattaa, Big Thunderiin oli valtavat jonot. Sen sijaan päätimme mennä Thunder Mesa Riverboatin kyytiin. Sillä kiersimme leppoisasti pienen kierroksen lähistöllä. Sen jälkeen jonottamisen uuvuttamana päätimme lähteä syömään ja samalla kiertämään kauppoja Disneyland Villageen. McDonald's oli osoittautunut hyväksi ruokapaikaksi (ja edulliseksi), joten suuntasimme jälleen sinne syömään. Vaikka ovella oli jonoa, pääsimme nopeasti tilaamaan ruokamme automaattien kautta. Se helpotti kovasti, koska automaatit sai englanninkielisiksi ja sillä oli helppo tehdä tilauksiin muutoksia, kuten jättää omasta hampurilaisestani sipuli pois. Tilauksen jälkeen menimme odottamaan ruokaa, joka tuli ihmeen nopeasti. 

Syönnin jälkeen kiertelimme kauppoja Villagessa. Jotain ostettavaakin löytyi. Tänään oli tarkoitus paraati nähdä ja olimme arvioineet, että meidän pitäisi olla varaamassa paikkoja noin tuntia ennen paraatin alkua. Shoppaillessa aika kuitenkin kiiti siivillä ja huomasimme, että meillä olisi enää puoli tuntia aikaa ennen paraatin alkua. Kiirehdimme takaisin puistoon, mutta kuten arvata saattaa, kaikki paikat paraatin matkan varrelta olivat jälleen varattuina. Menimme katsomaan paraatia linnan edessä olevalle keskiaukiolle, mutta ei sieltäkään oikein hyvin nähnyt, katutasossa kulkevia hahmoja ei nähty ollenkaan. Jäi siis edelleen paikattavaa tuleville päiville. 

Paraatin jälkeen hajaannuimme hieman. Osa porukasta meni jonottamaan Big Thunder Mountainiin. Muut menivät uudelleen Pirates of the Caribbeaniin. Pirates oli huomattavasti nopeampi laite, joten saimme vielä rauhassa kierrellä ennen kuin Big Thunderissa kävijät olivat valmiit. Sitten suuntasimme Lumikin satujunan kyytiin ja olisimme samalla käyneet Pinoccion vastaavan, mutta se oli kiinni. Siitä jatkoimme Teekuppeihin, joihin kaikki eivät halunneet tulla, vaan jäivät odottamaan muita. Jonoa tähän ei ollut kovinkaan paljoa. Sitten päätimme käydä vielä Casey Jr:n, Dumbosta tutun junan kyydissä. Tämän päivän laitteet olivat ehkä suunnattuja pienemmille lapsille kuin mitä meidän lapsille, mutta oli niissä silti kiva käydä. Minulla jälleen rakot jaloissa muistuttelivat itsestään ja ajattelin jo mennä varailemaan meille paikkoja illan valoshow'ta varten. Isommat lapset halusivat vielä käydä Indiana Jones -laitteessa uudelleen ja lähtivät miesten kanssa sinne. Matkalla kuitenkin yksi lapsista eksyi ja hajaannuimme etsimään häntä. Onneksi lapsi löytyi ja pääsivät vielä käymään Indiana Jones -vuoristoradalla. Sitten oli aika lähteä katsomaan paikkoja iltashowta varten.

Koko puiston keskusta linnan edestä alkaen oli jo aivan täynnä. Menimme lähimmille vapaille paikoille, jotka näimme ja istuimme siihen odottelemaan. Vielä olisi melkein tunti ennen shown alkua. Istuskelimme, lepuuttelimme jalkoja ja juttelimme päivän tapahtumista. Yhtäkkiä kuin gnulauma, ihmiset nousivat seisomaan ja lähtivät pakkautumaan eteenpäin. Sinne mekin muiden joukossa ajauduimme, jotta emme jäisi aivan jalkoihin. Jonkin ajan kuluttua tästä show viimein alkoi. Ensin oli lyhyempi esitys, jossa käytettiin myös droneja luomaa valotaidetta ilmaan. Aivan upea esitys. Emme kovin hyvin nähneet, etenkään nuorimmainen, mutta ylhäälle taivaalle tulevat valot ja kuviot hänkin näki. Sitten alkoi varsinainen valoshow. Se löi meidät kaikki ällikällä. Olimme pitäneet kovasti 2015 illan valoshow'sta, mutta nyt oli pistetty paremmaksi ja oli ihana seurata erityisesti nuorimmaisen reaktioita, kun hän huuli pyöreänä seurasi esitystä sen mitä näki. Välillä nostin häntä ylemmäs, jotta näkisi paremmin, mutta kauaa en häntä jaksanut pitää sylissä. Valoshow siis heijastettiin valoilla prinsessa Ruususen linnaa vasten ja tehosteina oli laservaloja, pyroja, ilotulitteita sekä tietysti ääntä. Todella vaikuttava esitys. Sen päättyessä olimme hieman pyörällä päästämme kun lähdimme kävelemään portteja kohti palataksemme hotellille. 

Yhtäkkiä mieleeni tuli, että onko meillä kaikki tavarat mukana. Miehelläni oli yksi reppu, tyttärellä oma reppu, mutta poikien reppu ei ollut mukana. Käännyimme takaisin etsimään reppua. Piti odottaa, kunnes väkijoukko hajaantuisi, koska tungoksesta sitä oli turha etsiä. Mutta reppua ei näkynyt missään. Etsimme reppua käytäviltä ja teiden reunalta, mutta sitä ei löytynyt mistään. Kysyimme neuvoa eräältä työntekijältä, joka sanoi, että löytötavaratoimisto on auki, voisimme kysyä sieltä. Aloimme miettiä, mitä repussa oli. Siellä oli kuopuksen vaihtovaatteet kun hän osti puvun. Rikkinäisille verkkareille ei niinkään ollut väliä, mutta pojan lemppari huppari, joka oli ostettu Edinburghista, oli siellä. Sitten esikoinen tajusi, että hänen ostama Litmasen pelipaita on myös repussa, hänkin osti uuden paidan tänään ja vaihtoi paitoja laittaen toisen reppuun. Ja pörssi oli ehkä myös repussa. Pörssi onneksi kuitenkin löytyi isän repusta, joten rahat olivat tallella. Kävelimme löytötavarapisteelle kysymään, olisiko joku palauttanut repun sinne, mutta tuntomerkkejä vastaavaa reppua siellä ei ollut. Työntekijä kyllä lohdutteli, että show oli vasta päättynyt, reppu voi ilmaantua sinne vielä myöhemmin. Päätimme käydä kysymässä sitä seuraavana päivänä uudelleen. Erityisesti Litmasen paidan katoaminen harmitti. Löysimme kutenkin netistä sen liikkeen, mistä paita oli ostettu ja heillä oli sama paita myytävänä nettikaupassa. Lupasimme pojalle, että jos reppu ei löydy, ostamme uuden paidan netin kautta. Sitten hän hieman rauhoittui.

Päivästä jäi repun katoamisen myötä hieman huono maku suuhun, vaikka juuri olimme ihmetelleet upeaa esitystä. Mutta luottavaisin mielin lähdimme kuitenkin hotellille, eiköhän puistossa vierailevat ole kunnon porukkaa ja toimita reppua loppujen lopuksi löytötavaroihin tai jollekin työntekijälle. Päivä oli pitkä ja oli jo aika päästä nukkumaan. Sitä ennen pitäisi pari rakkoa puhkaista jaloistani, jotta saisin seuraavana päivänä kengät jalkaan...