Siirtyminen Disneylandiin!
Jonottamista, laitteita ja lisää jonottamista, mutta silti niin ihana paikka!
Nyt on paremmin nukuttu yö takana kun oli korvatulpat korvissa. En ymmärrä, miten tytär pystyi molemmat yöt nukkumaan kunnolla siinä metakassa. Poikien huone oli syrjempänä, sinne ei kuulunut käytävässä ravaaminen samalla tavalla kuin meidän huoneeseen, tai sitten eivät muuten vain kuulleet sitä. Niin tai näin, tänään oli vähän laiskemman aamun vuoro. Meillä oli tarkoitus käydä kaupassa ennen hotellista uloskirjautumista, mutta toisin kävi ja nukuimme vähän pitempään. Uloskirjautuminen oli kello 11 mennessä ja aika lähelle sitä kello oli ennen kuin pääsimme hotellilta lähtemään. Viettäisimme seuraavat neljä päivää Disneylandissa, missä ruuan hinta on melkoinen, joten ajattelimme hakea välipalaa useaksi päiväksi kaupasta valmiiksi. Ei kovin mukavaa ollut kauppaa etsiä kimpsujen ja kampsujen kanssa, mutta sen siitä sai kun ei saanut itseään tarpeeksi ajoissa sängystä ylös. Ratkaistiin asia niin, että minä ja pari lasta jäimme tavaroiden kanssa kaupan ulkopuolelle ja mieheni kävi yhden lapsen kanssa ostoksilla. Sitten lähdimme metroasemalle.
Aseman lippuautomaatista saimme hankittua liput suoraan Disneylandiin asti. Kun valitsimme yhdensuuntaisen matkan, se oli heti siinä tarjolla. Meidän perheen liput maksoivat yhteensä 22,50 euroa. Pari vaihtoa jouduimme tekemään, jotta pääsimme Disneylandiin vievälle RER-junalle. Meillä oli kolmeksi yöksi varattuna Disneylandin lähistöltä toinen hotelli ja tältä hotellilta oli ilmainen bussikuljetus Disneylandiin. Kun saavuimme junalla Disneylandiin, lähdimme ensin etsimään hotellin bussikuljetuksen, jotta pääsisimme viemään tavarat hotellille ja ehkä jo myös kirjautumaan sinne, vaikka kello ei ollut vielä paljoa. Pienen etsinnän jälkeen oikea bussi löytyi. Emme meinanneet osata jäädä oikealla hotellilla pois, kun hotellin ovella ei lukenut hotellin nimeä. Julkisivu vain näytti hieman tutulta kuvien perusteella. Mieheni varmisti kuskilta asian ja heti ensimmäinen pysähdys oli juuri meidän hotellilla.
Pääsimme heti kirjautumaan sisään hotelliin, vaikka kello oli vasta kaksi päivällä. Kävimme respassa läpi nuorimmaisen allergiat ja he lupasivat välittää viestiä keittiöön aamupalatarjoilua varten. Saimme ohjeet vielä mainita asiasta mennessämme seuraavana aamuna aamupalalle. Meillä oli tällä kertaa vain yksi huone varattuna. Huoneessa oli parisänky, kerrossänky ja yksi yksittäinen vuode, sekä iso kylpyhuone. Hintaa hotellilla oli kolmelta yöltä 633,63 euroa. Saimme vietyä tavarat huoneeseen, käytyä vessassa ja syötyä vähän välipalaa, ennen kuin suuntasimme hotellin bussikuljetuksella Disneylandiin. Olimme ostaneet liput ennalta netistä ja tulostaneet kaikille omat liput. Hyvä niin, koska puiston porteilla oli jo ilmoitukset, että paikka on loppuunmyyty siltä päivältä. Koska meillä oli päivätyt liput, pääsimme tietysti sisään. Neljän päivän päivätyt liput olivat maksaneet 1228 euroa meidän porkulta. 12-vuotiaasta piti jo maksaa aikuisen hinta.
Oli heti täysin selvää, että porukkaa puistossa oli paljon ja sitä mukaa myös jonot pitkiä. Meillä oli ladattuna puhelimiin Disneylandin sovellus, josta näimme jonotusaikoja ja laitteiden sijainnit puiston kartalla. Ensimmäisenä päätimme mennä koko puiston kiertävän junan kyytiin. Yleensä juna pysähtyy neljällä asemalla, mutta nyt niistä kaksi oli suljettuna, joten kiersimme koko puiston ympäri. Sen jälkeen suuntasimme Frontierlandiin ja siellä ensimmäisenä Phantom Manoriin. Siellä emme 2015 puistossa käydessämme käyneet ollenkaan. Jono oli valtavan pitkä ja alkoi jo kyllästyttää. Hieman lapsia jo alkoi jännittää, kun viimein pääsimme ovelle. Aluksi astuimme sisään huoneeseen, jossa kerrottiin kummitustalon tarinaa. Siirryimme toiseen huoneeseen ja lopulta vaunujen kyytiin, jotka kuljettivat meitä pitkin taloa. Jonottaessa oli odotukset nousseet aika korkeiksi, pakko olla hyvä, kun on niin paljon porukkaa menossa. Mutta meidän mielestämme jonotus ei oikein ollut sen arvoista. Yksi kerta riitti. Kun pääsimme kummitustalosta, kello oli jo sen verran, että kohta olisi paraatin vuoro. Päästyämme Frontierlandista paraatin reitin varrelle, oli sinne jo tuppautunut niin paljon porukkaa, ettei hyvien paikkojen saamiseen ollut mitään mahdollisuuksia. Hetken mietimme, mitä tehdä ja lopulta päätimme jättää paraatin tältä päivältä väliin ja mennä sen sijaan laitteisiin toivoen, että paraatin aikana jonotusajat eivät olisi niin pitkiä. Palasimme Frontierlandiin tarkoituksena mennä Big Thunder Mountainiin. Sinne jonotusaika näytti olevan 50min, ei juuri sen vähempää kuin ennen paraatia. Mutta jos laitteessa aikoisimme käydä, jonotettava olisi. Ja mehän jonotimme monen muun tavoin. Laite oli kaikkien muiden mielestä aivan huippu, paitsi mieheni, joka ei pidä vuoristoradoista. Jos jonotusaika ei olisi ollut niin pitkä, olisimme lasten kanssa varmasti käyneet tässä uudestaan. Seuraavaksi päätimme vähän hajaantua. Mieheni lähti McDonald'sille tilaamaan ruokaa ja minä lasten kanssa jatkoimme jonottamista Indiana Jones and the Temple of Peril -vuoristorataan. Tämä olisi tyttärelle ensimmäinen laite koskaan, jossa mentäisiin myös ylösalaisin ja häntä hieman jännitti. Jonottaa saimme tähänkin yli puoli tuntia, mutta ei niin kauaa kuin edelliseen laitteeseen. Minulla oli meidän GoPro kamera mukana, mutta laitteessa ei saanut sillä kuvata. Jälleen oli vauhtia, mutkia ja kieppejä, joista kaikki tykkäsimme. Mutta ehkä Big Thunder Mountain oli kuitenkin meidän mielestämme parempi. Kun tulimme laitteesta pois, huomasin, että mieheni oli laittanut viestiä, että oli jo saanut ruuat. Olimme olettaneet ruuan tilaamisen kestävän kauemmin, mutta se olikin käynyt nopeasti. Kiirehdimme lasten kanssa ulos puistosta kohti Disneyland Villagea, jonka perukoilla mäkkäri sijaitsi. Hieman oli jo meidän ruuat jäähtyneet, mutta hyvin silti kelpasi, olikin jo nälkä. Mäkkärin ruuat olivat aivan normaaleja ketjun hintoja, mikä sopi meidän budjetille paremmin kuin puiston hinnat, missä esimerkiksi hamppariateria maksoi hinnaston mukaan 22 euroa.
Ruuan jälkeen palasimme puistoon. Ystävämme olivat myös saapuneet Disneylandiin ja lähdimme etsimään heitä. He olivat samaan aikaan Disneylandissa meidän kanssa myös seitsemän vuotta aiemmin. Yhdessä lähdimme seuraavaksi Pirates of the Caribbean seikkailuun. Siinä kiersimme veneellä osittain elokuvista tutuissa maisemissa nähden merirosvojen taistelevan ja ryöstelevän. Bongasimme myös Jack Sparrowin kahteen otteeseen. Tämä oli meidän mielestä kiva ja plussana vielä se, ettei siihen juurikaan tarvinnut jonottaa. Ilta alkoi jo hämärtää ja meillä oli tarkoituksena jäädä odottamaan illan valoshow'ta, mutta väsymys alkoi jo painaa. Huomasimme, että Star Tours: The Adventures Continue -laitteeseen ei olisi pitkää jonoa. Tämä oli edellisellä kerralla esikoisen suuri suosikki, joten päätimme käydä vielä siellä ennen hotellilla paluuta. Jonoa ei tosiaan ollut kuin viisi minuuttia, joten lapset ja mieheni kävivät vielä siellä. Minulla rakot painoivat jaloissa, enkä halunnut ottaa enää yhtään ylimääräistä askelta, joten jäin odottamaan heitä ulkopuolelle. Silmät loistaen lapset sitten piakkoin sieltä palasivat ja olivat kovasti sitä mieltä, että laite oli huippu.
Tähän oli hyvä lopettaa tämä päivä ja mennä nukkumaan. Aamulla aikaisin olisi hyvä päästä liikkeelle, aamuisin jonot eivät välttämättä olisi vielä aivan valtavia. Vielä olisi edessä päiviä Disneylandissa ja näillä jonotusajoilla niitä päiviä kyllä tarvitsimmekin.