Pitkä matkustuspäivä kohti Saksaa

Aamulla heräsimme aikaisin laivan saavuttua Tukholmaan. Tallinkin terminaalista on matkaa keskustaan, mutta meillä ei ollut mitään hoppua. Olimme etukäteen varanneet paikkaliput Tukholmasta Kööpenhaminaan menevään aamujunaan. Saimme kuitenkin kaksi päivää aiemmin SJ:ltä viestin, että kyseinen juna on peruttu. Viestissä luki lisäksi, että varauksen saa vaihdettua toiselle vuorolle, mutta se kannattaa tehdä pian, sillä junat ovat lähes täynnä. Vaihdoin nopeasti liput seuraavaan mahdolliseen vuoroon, mutta harmitti jo, että olisimme Kööpenhaminassa tuntia myöhemmin kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Mutta siis kovin kiirettä emme aamulla pitäneet. yö oli tullut nukuttua vähän niin ja näin, yökerhon metakka kuului meidän hyttiimme ja Ahvenanmaalle tullessamme laiva piti melkoista metakkaa. Ja laiva oli tosiaan aamulla jo kuudelta Ruotsin aikaa satamassa. Ovella oli jo pitkät jonot kun tavaroinemme aloimme valmistautua laivasta poistumiseen. Koska meillä ei ollut mitään kiirettä, kävelimme hissukseen metroasemalle ja opetimme samalla lapsille, kuinka lukea metrokarttaa. Menimme metrolla Tukholman rautatieasemalle, söimme siellä aamupalan junaamme odotellessa. Kun lähdimme laiturille, mistä junamme lähtisi, oli siellä paljon porukkaa. Junamme oli tuplajuna ja meidän vaunu oli aika perällä. Meillä oli kaikki viisi istumapaikkaa aivan toistensa vieressä, joten ei tarvinnut levittäytyä isolle alueelle. Viisi paikkalippua maksoi suoraan SJ:n sivuilta hankittuina 480 Ruotsin kruunua.

Siitä se sitten matkamme jatkui etelää kohti. Lippuja ei kysytty koko välillä. Junan oma netti pätki välillä kovasti. Juna oli jonkin verran myöhässä ja kun jostain syystä SJ ei antanut paikkavarausta suoraa paikkavarausta Kööpenhaminaan tai edes Malmööhön, jouduimme vaihtamaan junaa Hässleholmissa. Hieman jännitti, ehtisimmekö suoraan seuraavaan junaan, vai joutuisimmeko odottamaan seuraavaa. Emme saaneet kuulutuksista selvää, jotta olisimme tienneet, miltä raiteelta meidän juna lähtisi. Niinpä junan pysähdyttyä syöksyimme laiturilla ja kun siinä laiturilla ei näkynyt lähtevien junien tietoja, menimme portaita ylös ratoja ylittävälle sillalle ja sieltä löysimme taulun, josta näimme Kööpenhaminaan menevän junan lähtevän samalta raiteelta, mihin olimme juuri saapuneet. Joten ei muuta kuin palasimme takaisin. Juna saapuikin melkein heti. Junassa ei näkynyt paikoille numeroita, joten oletimme, ettei varattuja paikkoja ole ja katsoimme meille hyvät paikat. Matka kestäisi noin tunnin ja kaksikymmentä minuuttia. Kööpenhaminasta meillä oli tarkoitus mennä yöjunalla Hampuriin, mutta se yhteys oli kadonnut aikatauluista, niin RailPlanner sovelluksesta kuin DB:n sivuilta. Menin Kööpenhaminan asemalla lipunmyyntitiskille kysymään, mikä olisi myöhäisin yhteys Hampuriin. Tanskassa oli ratatyöt käynnissä ja siitä syystä viimeiset junat tälle päivälle lähti 16.25. Koska olimme Kööpenhaminassa vasta vähän ennen kahta, emme viitsineet ja uskaltaneet lähteä kaupungille. Eli Pieni Merenneito patsas jäi jälleen kerran näkemättä. Valitsimme 16.15 lähtevän junan, jolla pääsisimme Puttgardenin kautta Hampuriin. Junan lähtöä odotellessamme kävimme asemalla McDonaldsilla syömässä ja tytär sai pitkään haluamaansa Starbucksin kahvia. Lipunmyynnistä olin kuullut, ettei valitsemallemme reitille tarvita paikkavarauksia, mutta kun liitin matkan interrail mobiililippuun, se ilmoitti viimeiselle etapille olevan pakollinen paikkavaraus. Asia jäi niin minua mietityttämään ja etenkin kun olen kyseisen välin mennyt aiemminkin ja aina siihen on tarvittu paikkavaraus, päätin mennä takaisin lipunmyyntiin varmistamaan asian. Toinen virkailija sanoi myös, että paikkavarauksia ei tarvita, sovelluksessa on väärää tietoa. Kai se sitten on uskottava.

Matka alkoi junalla ensin Kööpenhaminasta Nyköbingiin, matkan kesto 1h ja 19min. Siellä vaihdoimme bussiin, jolla pääsimme Rödbyssä laivaan asti ja laivalla matka jatkui Puttgardeniin Saksan puolelle. Tämän välin olemme menneet aiemminkin ja pitkällä matkalla on virkistävää päästä välillä laivaan. Saapuessamme satamaan, palasimme bussiin ja bussilla pääsimme junalle. Valitsimme vain jonkin kohdan, mihin istuimme jatkamaan matkaa. Juna tööttäili kovasti lähtiessään ja luulimme, että jotain olisi ehkä raiteilla. Se ei kuitenkaan ollut ainoat tööttäilyt ja kun kuulutuksen mukaan tämä olisi viimeinen juna tällä reitillä, arvelimme tööttäilyjen olevan jäähyväisiä. vasta matkan aivan loppuvaiheessa meiltä tarkistettiin liput ja tosiaan, paikkalippuja ei tarvittu. Haikeina mietimme tätä linjaa, se on ollut erityisesti lasten kanssa matkustaessa mukavaa vaihtelua kun matka on mennyt osittain laivalla. Kuulin konnarilta, että on rakennettu tunneli Tanskan ja Saksan välille ja jatkossa junat menevät sitä pitkin toista kautta. Niinpä tämä legendaarinen linja loppuu. Olipa mahtavaa päästä vielä menemään tämä reitti, vaikka en nyt sinne Pienelle Merenneidolle päässytkään.

Saavuimme Hampuriin puoli kymmenen aikaan illalla. Koska tarkoitus oli saapua Hampuriin yöjunalla, meillä ei ollut yöksi majoitusta. Olimme sellaista katsoneet vielä junassa, mutta kaikki olivat todella kalliita. Niinpä varasuunnitelman varasuunnitelmana katsoimme, minne menisi Hampurista yöjuna niin, että sieltä sitten pääsisi aamulla jatkamaan Amsterdamiin. Pyörittelimme muutamia vaihtoehtoja ja lopulta päädyimme valitsemaan Frankfurtin. Juna Hampurista sinne lähtisi 22.57 ja matka kestäisi kahdeksan tuntia, joten siinä olisi hyvin aikaa nukkua junassa. Pakollisia paikkavarauksia ei junaan ollut, mutta ei myöskään lepo- tai makuuvaunuja. Kuitenkin päätimme tähän junaan nousta, olisi se parempi vaihtoehto kuin viettää asemalla useampi tunti yöaikaan. Junan lähtöön oli vielä aikaa, joten kävimme ostamassa syötävää ja opetimme lapsia tulkitsemaan aseman taulua, mistä näkisi, miltä raiteelta junamme lähtisi. Hienosti lapset sitä oppivatkin lukemaan.

Päästyämme junaan huomasimme, että varatut paikat oli merkitty tekstillä. Se helpotti meitä etsimään vapaita paikkoja. Junassa olikin väljää, saimme kaikille oman penkkirivin, missä nukkua. Lapset aluksi katsoivat vähän aikaa puhelimia, sitten kaivoimme mukaan otetut viltit ja hakeuduimme sellaisiin asentoihin, missä voi nukahtaa. Isoin lapsi nukkui pää pöydällä käsien päällä, tytär puoli-istuvassa asennossa jalat ojennettuina penkeille ja nuorin makoillen. Pientä mutinaa niin isompien kuin pienempien puolelta aiheutti maskin käyttö. Suun ja nenän peittävän maskin käyttö oli junassa pakollista. Ja kaikki tätä määräystä näytti noudattavan. Kun liput oli saatu tarkastettua, oli minunkin aika käpertyä viltin alle ja laittaa nukkumaan. Seuraavana päivänä pääsisimme Amsterdamiin, jonne olen pitkään halunnut päästä.