Pariisi, täältä tullaan!
Ensimmäinen pitempi pysähdys, ihana Pariisi
Tämän päivän tavoitteena oli ensi sijaisesti matkustaa Pariisiin ja ehkä myös ehtiä siellä jotain nähdä. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa Pariisiin siirtymisen suhteen; nopea yhteys, johon maksaisi RailPlannerin mukaan paikkaliput 25e/hlö tai paljon hitaampi, kolmella vaihdolla suoritettava matka, johon ei tarvitsisi paikkalippuja. Budjettimatkailijoina valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Ajatuksena myös oli, että olisimme ehtineet kahdeksan aikaan lähtevään junaan, mutta taisimme kaikki iloisesti kääntää kylkeä vielä siihen aikaan. Toinen vaihtoehto oli lähteä 10.01 lähtevällä junalla. Haaveissa oli, Brysselissä kun olimme, syödä vohveleita. Kun kirjauduimme hotellista ulos, kysyimme neuvoa, mistä voisimme vohveleita löytää. Respan työntekijä neuvoi meidät kaupunginosan pääkadulle, jonne oli noin kymmenen minuutin kävelymatka. Kävelimme neuvotulle paikalle, mutta kaikki paikat näyttivät olevan vielä kiinni. Kävelimme, kunnes vastaan alkoi tulla enemmänkin vaatekauppoja kuin ruokapaikkoja. Sitten jouduimme antamaan periksi, ei täältä löytyisi. Yksi vohvelikoju oli avautumassa, mutta aloittivat myymisen vasta kello 10 ja emme voineet odottaa siihen asti.
Käännyimme siis takaisin ajatuksena, että viimeistään juna-asemalta löytyisi jotain aamiaiseksi kelpaavaa. Ohitimme hyvin erikoisen Starbucks kahvilan ja päätimme käydä siinä. Tein tilaukset, juomat ja jotain syötävää jokaiselle. Syötävät nyt kyllä olivat kakkua ja donitsia, ei parhaita aamupaloja, mutta menköön tämän kerran. Koko tilaukselle tuli hintaa melkein 40e. Asiakaspalvelu oli tylyä, kun kysyin nuorimmaisen toivomasta kakkupalasta, voiko pähkinä allergikko syödä sitä, sain vastaukseksi lähinnä murahtelua, jonka tulkitsin myöntäväksi vastaukseksi. Kun saimme juomat, yksi puuttui ja kysyin siitä, sain vastaukseksi olkapäiden kohauttelua. Harmi, kun en saanut kuittia tilauksesta, olisin siitä voinut näyttää, että mitä olimmekaan tilanneet. Lopulta saimme puuttuvan juoman, mutta ilman hymyä tai pahoittelua. Kakut ja donitsit saimme paperipussissa ja sieltäkin puuttui yksi kakkupalanen ja yksi donitsi. Jälleen palasin tiskille huomauttamaan puuttuvista ostoksista ja jälleen sama tympeä olkapäiden kohauttelu jatkui. Saimme loppuen lopuksi puuttuvan kakkupalan, mutta donitsi jäi saamatta. Voi kun alkoi ärsyttämään! En jaksanut enempää huomautella, söimme ja joimme mitä saimme ja jatkoimme matkaa kohti asemaa.
Brysselin pohjoinen asema ei ole järin suuri, löysimme helposti oikealle raiteelle ja vielä oli mukavasti aikaa odotella junaamme. Matkustaisimme ensin Brysselistä Tournaihin, matkaa tähän meni noin tunti ja vartti. Siellä meillä olisi vain kuusi minuuttia aikaa vaihtaa junaa, joten kysyin konnarilta valmiiksi, mille raiteelle me tulisimme ja miltä raiteelta seuraava junamme lähtisi. Me saapuisimme raiteelle 3 tai 4 ja seuraava juna lähtisi raiteelta 1. Saimme ohjeet, mihin suuntaan lähteä junan ovelta asematunneliin ja tunnelissa oikealle ja raput ylös laiturille. Juna oli ajallaan asemalla ja ehdimme tosi hyvin vaihtaa seuraavaan junaan. Lapsia kiittelimme kovasti hienosti menneestä junan vaihdosta. Tällä kertaa junamatka kestäisi vain puolisen tuntia, kunnes saavuimme Lilleen. Siellä meillä oli tunnin pysähdys ennen seuraavaa junaa. Aamupala oli jäänyt aika heikoksi, joten kävimme Lillessä syömässä Subwaylla. Syönnin jälkeen lähdimme etsimään seuraavaa junaamme ja se olikin jo odottamassa. Mieheni kävi hakemassa vielä kahvia itselleen ja me muut odottelimme sillä välin pianistin soittaessa live musiikkia keskellä asemaa.
Lillestä matka jatkui Amiensiin. Tällä kertaa matka kesti noin tunnin ja 20min. Amiensissa oli vielä puolen tunnin vaihto ja sitten jälleen tunnin ja 20 minuutin junamatka Pariisiin. Olisihan tämän tosiaan voinut nopeamminkin hoitaa, mutta meitä ei haitannut junassa istuminen. Neljän aikaan olimme siis Pariisissa. Tämä oli matkamme seitsemäs maa. Turun satamaa ja hotellien sisäänkirjautumista lukuun ottamatta, missään ei ollut kysytty passeja. Myöskään koronapasseja ei ole kysytty vielä kertaakaan.
Saavuimme Pariisin pohjoiselle asemalle. Siitä meillä oli noin 1,5km hotellillemme. Päätimme kävellä tuon matkan. Aurinko alkoi paistaa aika lämpimästä kävellessämme hotellille. Reitti oli helppo, joten pääsimme näppärästi. Kirjauduimme hotelliin sisään, veimme tavarat huoneisiin, joita meille oli varattuna kaksi kappaletta, vaihdoimme vaatetta ja lähdimme kiertämään lähialuetta. Hotellimme Hotel De La Poste sijaitsee Montmartrella, joten suuntasinne ensimmäiseksi kohti Sacre-Coerin basilikaa. Olimme käyneet siellä myös Pariisin matkallamme 2015, mutta halusimme käydä siellä uudelleen. Olimme samassa kaupunginosassa, mutta matkaa tuli 1,7 kilometriä. Lopussa vielä melkoiset portaat ylös basilikalle, mutta ne olivat sen arvoisia, näkymät kukkulalta, jolla basilika on, levittäytyvät upeat maisemat Pariisiin. Ja myös itse basilika on todella kaunis. Kävelimme basilikalta raput alas vanhan karusellin luo, mutta lapset olivat jo mielestään liian isoja karuselliin. Sitten jatkoimme matkaa Moulin Rougelle, jota emme edellisellä Pariisin matkalla löytäneet. Basilikalta matkaa kertyi punaiselle myllylle 1,1 kilometriä. Ilma oli kaunis ja kun hissukseen käveltiin, niin mikäs siinä. Lapset kyllä vähän protestoivat kävelemistä, mutta olemmehan me useamman päivän istuneet junassa, joten välillä näinkin. Matkalla Moulin Rougelle oli paljon turistiliikkeitä. Esikoinen halusi kovasti hankkia itselleen Mbabben paidan, mutta ne olivat loppuneet joka paikasta. Yhdessä liikkeessä kerrottiin, että niitä on painettavana ja seuraavalla viikolla saavat lisää. Messin ja Neymarin paitoja olisi kyllä ollut vaikka millä mitalla, mutta ne eivät oikein innostaneet poikaa. Etsintä siis jatkuu. Moulin Rougen mylly oli paljon pienempi kuin mitä olin ajatellut. Tai siis minkä mielikuvan olin elokuvasta saanut, mutta tulipahan se nyt nähtyä. Paluumatka sieltä hotellille oli vielä kolmisen kilometriä. Askelmittarin mukaan kävelimme tämän päivän aikana piirua vajaa 16 kilometriä.
Kävelyretkemme jälkeen sulkeuduimme hotellihuoneisiimme. Meillä oli tosiaan kaksi huonetta, kahden hengen huone ja kolmen hengen huone. Kahden hengen huoneessa on parivuode, pieni pöytä ja kylpyhuone suihkulla, jonka suihkuverho oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Minä ja tyttäremme majoituimme tähän huoneeseen. Mieheni ja pojat nukkuivat toisessa huoneessa, missä oli yksi yhden hengen vuode ja parisänky, sekä kylpyhuone suihkukaapilla. Yhteensä nämä maksoivat kahdelta yöltä 254,00 euroa. Äänieristykset huoneissa olivat olemattomat, samoin ilman vaihto; huone jäi kosteaksi suihkun jäljiltä. Sänkykään ei parhaita mahdollisia ollut, mutta mitä nyt voi olettaa tuohon hintaa saavan Pariisista. Hotellissa ei kuitenkaan ollut turvaton olo, se kai oli tärkeintä.
Seuraavana päivänä olisi tarkoitus kiertää Pariisia enemmän. Sääennusteen mukaan sataisi aamusta ja päätimme jo heti, ettemme pahimpaan sateeseen lähtisi, vaan aloittaisimme päivän vähän myöhemmin. Suunnitelmia seuraavalle päivälle oli kovasti, mutta niiden toteuttaminen epävarmaa.