Paluu kotiin (2.7.2018)

Pitkä matka kotiin mukavan reissun jälkeen.

Ja näin oli pitkä viikonloppumme Norjassa ohi ja olisi aika palata kotiin. Majapaikastamme kotiin olisi noin 10,5 tunnin ajomatka, noin 760 kilometriä. Päätimme ajaa hieman eri reittiä kuin mennessä, mutta alkumatka olisi toki sama. Aurinko paistoi ja maisemat näyttivät hyvin erilaisilta kuin mennessä. Kuvaamaan olisi haluttanut jäädä vähän väliä, mutta kun oli pitkä matka edessä, oli tyydyttävä kuvaamaan liikkuvasta autosta myös. Näimme lumihuippuisia vuoria lisää, vuonoja ja pysähdyimme parilla muistomerkillä. Ensimmäinen oli Narvikin taisteluiden (1940) muistomerkki ja toinen oli toisen maailmasodan aikaisten Jugoslavialaisten vankien muistomerkki. Natsit pitivät heitä vankileirillä Narvikin lähistöllä miehityksen aikana. Vaikka olen ollut aina kiinnostunut historiasta, täytyy myöntää, että on paljon, mitä en tiennyt Norjan historiasta. Mutta muistomerkkien innoittamana opiskelin lisää kun pääsimme kotiin. 

Norjan maisemien kauneutta ei voi kiistää. Etenkin veden ja vuorien yhdistelmä kiehtoo minua kovasti, ja niitä maisemiahan Norjassa riitti. Kun pääsimme Ruotsin puolelle, näimme vesiputouksia ja kuohuvia koskia. Upeita nekin. Ja olihan siellä myös poroja. Matkamme jatkui Pohjois-Ruotsin läpi Kiirunaan, missä pysähdyimme syömään. Ruuan jälkeen matkamme pian jatkui, koska aika kului nopeasti. Ajoimme E10-tietä pitkin Töreen, Luulajan ja Kalixin välimaastoon ja siitä Haaparantaa kohti. Alkoi jo Haaparannan rakennuksia näkyä, kun nuorimmainen ilmoitti, että hänellä on paha olla. Emme aivan ehtineet pysähtyä, kun hän oksensi takapenkille. Niin lähellä kotia jo, mutta ei riittävän lähellä. Onneksi ei ollut pitkästi enää matkaa jäljellä haisevassa autossa. Loppumatka menikin sitten ikkunat auki. 

Mitä näin lyhyestä matkasta jäi sitten käteen, kannattiko edes lähteä. Noh, olisihan siellä pitempään voinut olla. Paljon jäi näkemättä, mutta toisaalta saimme kokea sen, mitä sieltä haimmekin, eli hienoja maisemia. Meitä ei kaduta se, että lähdimme tekemään näin lyhyen matkan, koska muuten emme olisi varmaan vielä tänä päivänäkään päässeet siellä käymään. Joskus on hyvä tehdä tällainen pikamatka hetken mielijohteesta, tulipa sellainenkin koettua. Kaikki pidimme matkasta, se oli meille vähän erilainen, kun matkustimme autolla, mutta tiet oli hyvät ja matka sinänsä sujui joutuisasti. Juurikaan emme ole pohjoiseen matkaavaa sakkia, yleensä suunnitelmat suuntautuu etelää kohti, mutta ei pidä unohtaa sitäkään, että hienoja maisemia on suhteellisen näppärän ajomatkan päässä pohjoiseen mentäessä. Se oli muuten meille kaikille pohjoisin paikka, missä olemme koskaan käyneet.