Norjaa kohti (29.6.2018)

Testauksessa automatka, miten se meidän perheeltä sujuu

Elikkäs hyvin lyhyellä suunnittelulla päätimme lähteä käymään Norjassa. Lähtöpäivä oli perjantai ja tavoite oli lopetella työt vähän aiemmin, että päästäisiin noin puolen päivän aikaan lähtemään. Olimme ostaneet ruokatarvikkeita reissun ajaksi, koska majoituspaikoissa oli kokkausmahdollisuus. Tuli hankittua myös uusi kylmälaukku. Mukaan piti pakata myös liinavaatteet, peitot ja tyynyt sekä pyyhkeet, koska ne eivät kuuluneet majoituksen hintaan. Joten vaikka reissu ei ollut pitkä, auton takakontti oli melkoisen täynnä. Ajamaan ei päästy lähteämään aivan niin aikaisin kuin olimme toivoneet, vasta kolmen aikaan. Edessä olisi reilun 500 kilometrin matka Riksgränseniin Ruotsiin lähelle Norjan rajaa. Siellä olisimme yhden yön ja sitten seuraavana päivänä jatkaisimme matkaa Norjaan. 

Päätimme ajaa Suomen puolta Pelloon asti, siitä Ruotsin puolelle Kiirunaa kohti ja edelleen Riksgränseniin. Jaloittelutaukoja pidettiin muutama, mutta ei mitään suurempaa pysähdystä, koska tarkoitus oli ruoka tehdä kun päästäisiin majapaikkaamme. Säätiedotus oli luvannut määränpäähän viileää ilmaa, joten mukaan oli pakattu myös kunnolliset ulkovaatteet. Lähtiessä kuitenkin oli lämmintä ja kesävaatteilla raissuun lähdettiin. Matka sujui hyvin, tiet olivat hyvässä kunnossa ja reitti oli selkeä. Pohjoiseen päästessä maisemat alkoivat olla upeammat ja upeammat. 

Myös perille päästyämme majotuspaikkaan oli helppo löytää. Kyseessä oli huoneisto, jota vuokrasi yksityinen henkilö. Hän lähetti minulle viestinä koodin avainkaappiin, joten sisään pääsimme oman aikataulumme mukaisesti. Ja kyllähän siellä perillä tosiaan oli viileää. Vuorten huipuilla näkyi lunta ja ilma ei montaa astetta ollut lämpimän puolella. Teimme huoneistossa ruuan ja lähdimme kävelemään ympäristöön, erityisesti katsomaan koskea, joka oli ihan lähellä. Lähtiessä olin kyllä miettinyt, oliko liioittelua ottaa kesäkuun lopulla reissuun mukaan ulkohousut, pipot ja hanskat, mutta ei ollut, ulkona oli tosiaan viileää. 

Vähän olimme jännittäneet, kuinka meiltä autolla reissaaminen sujuisi. Ainakin tähän asti oli mennyt hyvin, kukaan ei potenut matkapahoinvointia ja jaksoimme ajaa matkan hyvin kun vaihdoimme välillä kuskia. Auton ikkunan läpi ei tullut juuri kuvia otettua, mutta jotain sentään löytyi, mitä perillä olin ottanut. Sitten ei muuta kuin hyvät yöunet ja aamulla matka jatkuisi maahan, missä meistä kukaan ei ollut aiemmin käynytkään.