Matka jatkuu kohti Portugalia
Albufeiran aurinko ja lämpö ja ei kiire minnekään. Tätä olemme kaivanneet!
Tänään oli vuorossa jälleen matkustamista. Suuntaisimme Portugaliin viettämään vähän lomaa loman sisällä kun saisimme pari päivää maata rannalla ja keskittyä uimiseen. Jos vain saisimme siis bussiliput hankittua asemalta, kuten rakas puolisoni päätti. Mutta sitä ennen palataan hetkeksi edelliseen päivään. Unohtui edellisessä kirjoituksessa kertoa lippujen hankkimisesta Sevillan asemalla. Nimittäin saavuttuamme Sevillaan illalla, päätimme jo valmiiksi ostaa paikkaliput Sevillasta eteenpäin muutaman päivän päästä.
Lipputiskillä meitä palveli hauska harmaatukkainen mies. Hän ei osannut englantia, joten näytimme hänelle puhelimesta RailPlannerin kautta mihin junaan halusimme liput ja kirjoitin paperille, mille päivälle liput tulisivat. Mies näppäili konetta verkkaisesti, hyräili välillä ja hänellä selvästikään ollut kiire mihinkään. Hän tarvitsi passimme ja interrail-lippumme. Hiljalleen hän selasi passeja ja mieheni kuiskasi minulle, että tämä mies muistuttaa aivan Zootropolis elokuvassa virkailijoina toimivia laiskiaisia. Ja kyllä, niin muuten muistuttikin! Lopulta pääsimme siihen vaiheeseen, että maksoimme liput ja hän sai ne tulostettua. Kun hän aloin näyttämään lippuja meille, huomasimme heti, että hän oli varannut paikat liian aikaisin Sevillasta lähtevään junaan. Huomautimme asiasta ja hän hymyili meille ja alkoi jälleen näppäilemään konetta sujuvalla kahden sormen järjestelmällä. Sain kuitin maksun palauttamisesta ensin ja sitten hän alkoi varaamaan uusia lippuja. Ilmeisesti lipunmyyntipiste oli jo menossa kiinni, kun muut poistuivat paikalta yhtä toista miestä lukuun ottamatta, joka kehonkielestä päätellen tuli hoputtelemaan meitä palvelevaa herraa. Hän ei siitä kuitenkaan hätkähtänyt, jatkoi samaan malliin hyräillen. Pyytelin anteeksi, mutta miehet sanoivat, ettei mitään, ei ole meidän syy, että asiakaspalvelija oli hieman hidas. Hänen toimintaa seuraamaan tullut mies välillä teeskenteli tarttuvansa meidän Zootropolis-miestämme kurkusta kiinni, mutta molemmat naureskelivat kuitenkin hyväntuulisesti. Lopulta saimme haluamamme liput, ensin Sevillasta Cordobaan ja sitten Cordobassa vaihto Algecirakseen menevään junaan. Vaihtoaikaa Cordobassa olisi reilu tunti. Paikkaliput Sevillasta Cordobaan menevään junaan maksoi 4€/hlö, eli yhteensä 20€ ja Cordobasta Algecirakseen 6,85€/hlö, eli 34,25€ yhteensä. Nämä liput tulisivat siis käyttöön kun palaamme Portugalista.
Nyt takaisin tähän päivään. Heräilimme hyvissä ajoin, koska tarkoitus oli ehtiä 10.00 lähtevään junaan. Matkaa hotellilta asemalle oli noin 400 metriä, joten kävelimme matkan. Jostain syystä kävelimme välillä harhaan, sitten huomasimme, että netin kautta ei enää ollut saatavilla lippuja kyseiseen bussiin ja ajattelimme jo, että bussi on loppuunmyyty. Se sekoitti meitä entisestään ja vaikka reitin piti olla helppo, silti onnistuimme harhailemaan jonkin aikaa. No, lopulta tosiaan löysimme asemalle ja kiirehdimme Alsan lipunmyyntitiskille. Jonoa oli jonkin verran ja jonottaminen tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Kun viimein pääsimme tiskille, varauduin jo kuulemaan, että bussiin ei saisi enää lippuja, mutta saimme liput haluamaamme bussiin. Ostimme heti meno-paluu liput. Lasten lipuille tuli hintaa menomatkalle 25,00€ ja paluumatkalle 22,00€, eli yhteensä 47,00€. Aikuisten liput vastaavasti maksoivat menomatkalta 26,00€ ja paluumatkalta 23,00€, eli yhteensä 49,00€. Viiden hengen liput (2 aikuista, 3 lasta) maksoivat menopaluu matkalta yhteensä 239,00€. Saimme ohjeet mennä suoraan laiturille, mistä bussi lähtisi.
Kauaa meidän ei tarvinnut bussia odotella kun se saapui asemalle. Lippuihin oli merkitty istumapaikkojen numerot, mutta kukaan ei niitä noudattanut, vaan istuttiin minne istuttiin. Minä ja tyttäremme pääsimme istumaan etupenkille, mikä oli hänelle hyvä, siinä ei tulisi niin herkästi huono olo kun näkee eteen. Bussissa ei kukaan pitänyt maskia, vaikka ajattelimme sen olevan pakollista kun Espanjassa edelleen olimme. Ja niin aamun jännittävistä tunnelmista huolimatta pääsimme rentoutumaan reilun neljän tunnin bussimatkalle. Aika kului yllättävän nopeasti ja pian olimmekin jo Portugalin puolella ja Albufeirassa.
Asemalla päätimme syödä ensin, ennen kuin lähtisimme kävelemään hotellille. Aseman kahvilassa oli edullisia voileipiä, jollaiset päätimme syödä. Siellä ei voinut maksaa kortilla, ainoastaan käteisellä. Onneksi oli euroja laukun pohjalla, vaikka normaalisti meillä ei juuri ole käteistä mukana. Kun olimme saaneet syötyä, lähdimme kävelemään hotellia kohti. Matkaa oli reilu kilometri, mutta jotenkin jälleen kävelimme harhaan ja kävelimmekin pitkästi yli kaksi kilometriä. Kävelymatkan aikana nuorimmaisen matkalaukku rikkoutui lisää ja sitä oli jo todella vaikea kuljettaa. Eli selvää oli, että ainakin matkalaukku pitäisi Albufeirasta löytyä. Päivä oli kuuma ja olimme jo aivan hikisiä kun viimein saavuimme hotellille harhailun päätteeksi. Hotellin vastaanotto oli hieno ja tuli kyllä sellainen olo, että kuulummekohan me tänne.. Meille oli jo huone valmiina, vaikka olimme hieman etuajassa. Olisimme tässä hotellissa kolme yötä ja hintaa tälle tuli 357,00€. Hotellin nimi oli Hotel Apartamento Paraiso De Albufeira. Menimme huoneeseemme ja siellä oli vastassa iso huoneisto. Olohuone, keittiösyvennys, kylpyhuone ja makuuhuone. Olohuoneesta ja makuuhuoneesta oli molemmista ovet isolle parvekkeelle. Parvekkeelta oli näkymät altaalle. Katsoimme nopeasti huoneen läpi. Makuuhuoneessa oli kaksi erillistä sänkyä, jotka siirsimme vierekkäin. Olohuoneessa oli kaksi sohvaa, joista sai sängyt ja sitten oli vielä yksi varavuode. Sovimme, että lapset nukkuisivat olohuoneessa. Minä ja lapset vaihdoimme uimavaatteet päälle ja lähdimme altaalle, mieheni puolestaan aikoi suunnata ruokakauppaan ostamaan aamupaloja ja välipaloja varten tarvikkeita. Kun meillä oli käytössä pieni jääkaappi, aiomme sitä myös käyttää hyödyksi.
Uima-allas oli kiva, mutta siinä oli aika suolainen vesi. Siitä huolimatta nautimme uimisesta hikisen kävelyn jälkeen. Ilma synkkeni ja alkoi sadella vähän vettä. Mutta ei se meitä haitannut. Olipahan altaalla enemmän tilaa. Uima-altaita oli vain yksi, mutta se oli toisesta päästä matala, toisessa päässä oli syvempää ja siellä päässä oli myös hyppelypaikkoja, missä lapset rakastivat hypellä veteen. Alkoi kuulua jyrinää, joten oli pakko palata hotellihuoneeseen, muuten olisimme varmaan olleet altaalla monta tuntia. Kun olimme palanneet huoneeseemme, näimme parvekkeelta muutaman salamankin. Ukkonen kuitenkin meni ohi äkkiä ja aurinko alkoi jälleen paistaa.
Päätimme lähteä kävelemään lähistölle katsomaan paikkoja ja kiertelemään kauppoja. Nuorimmainen oli lähdössä mukaan, mutta isommat protestoivat. Päätimme lopulta, että he saavat jäädä hotellille lepäämään ja minä, mieheni ja nuorimmainen lähdettäisiin ulos. Kävelimme aluksi kaupoille, mutta emme löytäneet mieluisaa matkalaukkua nuorimmaiselle. Jatkoimme lopulta matkaa keskustaan asti. Kävelimme rannalla ja mieheni kanssa muistelimme samalla häämatkaamme Albufeiraan 11 vuotta aiemmin. Kaksi isompaa oli silloin mukana, tosin he olivat niin pieniä, etteivät muista matkasta mitään, nuorimmaista ei vielä silloin ollutkaan. Kävimme näköalapaikalla, missä kävimme myös ensimmäisellä matkallamme. Isommat soittelivat vähän väliä, tulkaa jo, että pääsemme uimaan.
Palattuamme hotellille, tulimme siihen johtopäätökseen, että olisi aika lähteä syömään, eikä uimaan. Uida voisimme seuraavana päivänä vaikka kuinka paljon, mutta nyt alkaa jo olla nälkä. Niinpä lähdimme uudelleen liikkeelle, tällä kertaa koko perheen voimin tietysti. Valitsimme ravintolan aika läheltä hotellia ja valitsimme sieltä paikat terassilta. Söimme pitkän kaavan mukaisesti herkulliset pääruuat ja vielä jälkiruuat. Syönnin aikana ilta alkoi hämärtää ja kun vielä tuuli, alkoi ilma tuntua jopa viileältä. Syöminen ei ollut kallista, kotimaassa emme raski käydä oikeastaan koskaan syömässä tällä tavalla ulkona, mutta ihanaa on istua rauhassa hyvän ruuan äärellä, ei kiirettä minnekään ja hinnat eivät kauhistuta.
Ruuan jälkeen palasimme hotellille ja rauhoituimme iltapuuhiin. Aamulla ei olisi kiirettä herätä ja saisimme lekotella koko päivän ilman mitään aikatauluja!