Kotia kohti - automatkan yhteenveto (23.7.2018)
Ensimmäinen automatkamme alkaa olla takana. Kannattiko?
Tallinnassa käynnin jälkeen vietimme vielä yhden yön Helsingissä ja sitten lähdimme seuraavana aamuna ajamaan kohti kotia. Reissun ajan palvellut kylmälaukku täyttyi eväistä, tarkoitus oli puolen välin paikkeilla pysähtyä eväitä syömään. Olimme ennenkin käyneet autolla Helsingissä, joten tuttua reittiä etenimme. Ajoimme Tampereen kautta ja pysähdyimme Lempäälässä Ideaparkissa. Sitten ajoimme Jyväskylän kupeeseen ja kaupungin pohjoispuolella aloimme katsoa sopivaa pysähdyspaikkaa eväiden syömistä varten. Jossain vaiheessa päätimme, että kun tulee seuraava pysähdyspaikka, siihen jäädään. Noh, näin teimme ja emme voineet olla vertailematta kyseistä P-paikkaa Ruotsin ja Tanskan vastaaviin. Tässä oli pöytä ja kaksi penkkiä, mutta ei edes roskista, saati vessoja. Se toki on myönnettävä, että Suomen puolella on sopivin välein ABC tai vastaava huoltoasema hyvillä palveluilla, joten tällaiset levähdyspaikat ei taida olla niin suosittuja. Ruotsin puolella taas huoltoasemia ei ole samalla tavalla, vaan enemmänkin kylmäasemia. Tanskassa oli parhaiten varustellut pysähdyspaikat hyvin hoidetuilla vessoilla ja suihkuilla.
Näillä mietteillä söimme eväät ja pakkasimme roskat mukaan. Matka jatkui vielä muutaman tunnin verran kotiin. Alkoi jo olla ilta kun kaarroimme automme kotipihaan. Reissu tuntui pitemmältä kuin se oli ollutkaan ja mukavan monipuolinen.
Olimme vähän jännittäneet autolla matkustamista, koska emme ole sitä juuri harrastaneet. Ja etenkin siinä vaiheessa kun nuorimmainen oksensi autoon Norjasta kotiin ajaessamme. Kukaan ei kuitenkaan voinut huonosti autossa tuon jälkeen. Muutamaan otteeseen lapsilla meinasi tulla huono olo, mutta silloin muistutettiin, että puhelin pois nenän edestä joksikin aikaa. Itse minun ei kestä lukea liikkuvassa autossa, siitä tulee paha olo, joten tiesin neuvoa lapsia, että jos meinaa tulla huono olo, niin katse tiehen ja syvään hengittelyä. Nämä kotikonstit oli tällä kertaa riittävät.
Auto kesti hyvin, sen kanssa ei ollut ongelmia ja tankkauspisteitä oli kaikkien reittien varrella riittävästi, ettei tarvinnut olla huolissaan polttoaineen riittävyydestä. Budjetissa ei oikein pysytty, kun tuli muutoksia esimerkiksi Tallinnassa käynnin vuoksi, mutta siitä olen sitä mieltä, että kannatti käydä. Ilmat oli hienot, olihan kuitenkin heinäkuu, joten kesäisiä kelejä oletettiinkin olevan. Legolandissa oli paljon porukkaa ja jonottamiseen kului paljon aikaa, toinen ajankohta ehkä olisi tuonut siihen helpotusta, kuka tieää.
Etenkin pitkällä Ruotsin välillä tuli ikävä huoltoasemia. En ole ollut suuri ABC-ketjun ystävä, mutta Ruotsissa alkoi ymmärtää, kuinka helppo siellä on käydä kahvit juomassa ja käydä siistissä vessassa bajamajan tyylisen kopperon sijaan. Mielellään tuota Ruotsin rajan läheisyyttä käyttäisi jatkossakin hyväksi, mutta aika korkea kynnys meillä olisi lähteä etelää kohti Ruotsin puolta, houkuttelevampi vaihtoehto on mennä Suomen puolta ja sitten laivalla Helsingistä tai Turusta Ruotsiin. Mutta tästä voi olla montaa mieltä, tämä on vain meidän kokemus asiasta.
Legoland oli lapsille iso elämys. Ja myös meille aikuisille totta kai. Lapset ovat toivoneet, että voisimme joskus käydä siellä uudestaan. Niin, koskaan ei tiedä vaikka kävisimmekin, mutta ihan heti ei ole näköpiirissä matkaa sinne takaisin. Lapset olivat reissun aikaan 9, 7 ja 5 -vuotiaita ja heille kaikille oli sopivasti kaikkea reissun aikana. Vähän takapenkki tuntui toisinaan käyvän ahtaaksi, eikä nahisteluilta vältytty. Sopivat tauot ja puhelimet netin kera jonkin verran nahisteluita vähensi, mutta kyllä pieniä riitoja saivat aikaa milloin mistäkin, kenen jalka on väärällä puolella ja kuka tönii asentoa vaihtaessa jne.
Kaiken kaikkiaan meidän mielipide automatkailusta on, että matkustamme mielummin junalla, jos hinnassa ei ole valtavaa eroa. Tätä matkaa olisi ollut hankala toteuttaa julkisilla kulkuvälineillä, joten omalla autolla kulkeminen oli tässä tapauksessa oikea valinta. Emme kuitenkaan tästä reissusta innostuneina alkaneet suunnitella uusia autoreissuja, päin vastoin, seuraava reissumme tulisi olemaan junamatka. Junamatkan eduksi ovat mielestämme jaloittelumahdollisuudet, vessat kulkevat mukana ja lähes aina myös ravintolavaunu, kaikki voi nukkua matkaa tehdessä jos väsyttää, ei tarvitse hermoilla auton kestävyydestä tai parkkipaikoista, tai siitä, onko auto varastettu sekä yöjunat. Automatkailun plussia taas ovat: autolla pääsee paremmin syrjäisempiinkin paikkoihin, isolla perheellä tällaisilla reiteillä edullisempaa, ei tarvitse kantaa rinkkoja selässä ja voi pysähtyä missä haluaa tai hetken mielijohteesta poiketa aiotulta reitiltä jos näkyy jotain kiinnostavaa ja oma aikataulu.
Positiivisia puolia siis molemmissa, mutta meidän vaakakuppimme kallistuu siis junamatkailun puolelle. Näihin mietteisiin paketoin meidän vuoden 2018 matkat. Seuraavaksi alan kirjoittaa vuoden 2019 matkasta, joka oli mielestäni tosi mielenkiintoinen ja monipuolinen myös.