Ensimmäisen Interrail matkan yhteenveto - mikä sujui, mikä ei niinkään

Meidän ensimmäisen junamatkan topit ja flopit

Nyt on aika pohtia, miten se ensimmäinen matkamme siis menikään. 

• Reissu kesti 19 päivää
• Kävimme 7 maassa
• Kilometrejä kertyi raiteilla noin 8240
• 5 yöjunaa

Meidänhän piti siis käydä vain Pariisissa, mutta Interrail-matkaan kun päädyimme, siitähän se ajatus sitten lähti. Halusimme monipuolisen reissun, joka olisi kuitenkin meidän näköinen, eli reissuun sisällytettiin historiaa ja nykyaikaa, loistoa, fantasiaa sekä karua todellisuutta. Tässä muutama asia, jotka mielestämme onnistui.

Suunnittelu 

Perheen kanssa en olisi uskaltanut lähteä sillä ajatuksella, että katsotaan minne mennään. Sillä tavalla itse nuorena Interrail-matkat tehtiin, mutta lasten kanssa uskallus ei siihen riittänyt. Oli tarpeeksi haastavaa etukäteenkään löytää sopivia hotelleja, joten en uskalla edes kuvitella, kuinka haastavaa ja hermoja kiristävää se olisi voinut olla vasta paikanpäällä. Reittien suunnittelussa käytimme apuvälineenä RailPlanner-sovellusta, sen kautta löysimme lähes kaikki käyttämämme reitit ja aikataulut.

Tekemistä lapsille

Junamatkojen onnistumisen kannalta oli tärkeää, että lapsilla oli tekemistä. Värityskirjat olivat aivan loistavat hankinnat. Kyllä he jonkin verran jaksoivat katsoa maisemiakin, mutta ei kovin kauaa. Junamatkojen aikana oli myös kiva jutella lasten kanssa monista asioista, esimerkiksi juteltiin paljon siitä, mitä reissu on pitänyt sisällään ja mitä vielä tehdään. Myös hotelleissa oloa varten lapsille oli otettu mukaan muutama lelu, jotta saisivat leikkiä

Yöjunat

Erityisesti pitkien siirtymien matkustaminen yöjunissa oli meidän mielestä tärkeä asia. Ei välttämättä olisi enää värityskirjat auttaneet, mikäli kaikki matkat olisi tehty päiväjunilla. Enemmän paikkoja saatiin käytyä kun teimme matkaa yöllä nukkuessa, mikäs sen kätevämpää kuin laittaa nukkumaan Hampurissa ja herätä Münchenissä!

Lapsia kiinnostavat kohteet

Hyvin lapset jaksoivat myös kirkkoja ja museoita kiertää kun heillekin oli omaa mielenkiintoa vastaavaa tekemistä ja näkemistä. Ainakin meillä lapset kiinnostuivat historiasta kun heille kertoi ikätasoon sopivalla tavalla Napoleonista ja kuninkaallisista. Erityisesti alkumatkalla lapset jaksoivat todella hyvin, koska tiesivät pääsevänsä Disneylandiin. Loppumatkasta motivointi oli hieman hankalempaa, kun enää ei ollut tiedossa mitään niin selkeästi lapsille suunnattua kohdetta.

Junamatkailun plussat

Yleensäkin ottaen juna on oikein mukava kulkuväline. Junassa vessat kulkee koko ajan mukana ja tarpeen tullen voi jaloitella. Myöskin suurimmassa osassa junista on ravintolavaunu, jos nälkä yllättää. Vähän mietimme sitä, meneekö lapsilla junassa käytävillä juoksenteluksi, mutta ei mennyt. Aikuisten kanssa kävivät kävelemässä junaa läpi, mutta ei mitään hippaleikkejä siitä seurannut. Vessat toki olivat välillä mitä olivat, mutta ei tarvinnut miettiä, milloin on seuraava huoltoasema. Verrattuna esimerkiksi lentomatkaan, olisimme käyneet vain Pariisissa. Nyt kävimme muuallakin, paikoissa, joissa muuten olisi tuskin tullut käytyä. Myös jos tavaran määrää miettii, eipä tarvinnut arvailla paljonko kiloja rinkoissa olikaan. Junat ovat nykyään nopeita ja hiljaisia, eikä junat heilu samaan tapaan kuin aiemmin, mikä auttoi siihen, ettei matkapahoinvointia pahemmin ollut sen jälkeen, kun varasimme paikat menosuuntaan olevilta paikoilta.

Lapsille ilmaiset Interrail-liput

Kaikki lapsemme olivat reissun aikaan alle kouluikäisiä. Interrail-liput sai ilmaiseksi alle 12-vuotiaat vanhempien kanssa matkustavat lapset (max. 2 lasta/aikuinen). En ole kylläkään uskaltanut laskea, olisiko lentäen tullut edullisemmaksi kuin junamatka, koska matka olisi ollut ajallisesti lyhyempi. Reissun pidentyessä hintaa tuli väkisinkin enemmän hotelliöistä ja ulkona syömisistä. Sen laskimme, että jos olisimme menneet vain Pariisiin myös junalla, olisi tämä vaihtoehto tullut halvemmaksi kuin lennot.

Ekologisuus

Myönnän, ettei tämä ollut ensimmäisenä mielessä kun matkaa suunniteltiin, mutta jälkeenpäin tämä näkökulma on tullut meille tärkeämmäksi. Junat on hyvin pitkälti sähköistettyjä ja etenkin Keski-Euroopassa junat kuljettavat ison määrän matkustajia. Junien päästöt verrattuna lentokoneisiin on melkoisen paljon pienemmät.

Tässä on nyt tullut lueteltua matkan hyviä puolia, mutta eihän se pelkkää ruusuilla tanssimista ollut, joten mikä sitten meni pieleen tai missä olisi jatkossa parantamisen varaa.

Liian paljon matkatavaraa

Myönnän, olen huono pakkaamaan. Nytkin tavaraa oli liian paljon mukana. Rinkat olivat painavia ja täyteen ahdattuja. Kuitenkin jouduimme ostamaan lisää vaatetta matkan varrelta. Ratkaisuna tähän on, että pitäisi huolehtia pyykkäämisestä reissun päällä. Joko varata välillä myös sellaisia hotelleja, joissa on pesukone tai käyttää hotellien pesulapalvelua tai käydä itsepalvelupesuloissa. Näin vaatetta ei tarvitsisi olla niin paljoa mukana.

Väsymys

Reissussa ei tarvitse olla kuin yksi huono yö, alkaa väsymys tuntua ja vähän kaikkia kiukututtaa. Meidän kohdalle sellaiset sattuivat München-Pariisi sekä Luxemburg-Hampuri väleille. Tiesimme, ettemme voisi joka yöjunaan varata makuupaikkoja budjetin vuoksi ja siten kyllä asennoituneet siihen, että välillä tulisi huonoja öitä. Silti väsymys vei voiton pariin kertaa sillä seurauksella, että meillä jäi Disneylandissä sinne menopäivänä menemättä huvipuistoon kokonaan. Kööpenhaminan tutkiminen jäi myös väsymyksen jalkoihin. Ratkaisuna tälle olisi joko omata valtavan hyvät unenlahjat, jotta pystyisi nukkumaan missä vain, tai varata yöjuniin lepovanusta ja makuuvaunusta paikat. Kolmas vaihtoehto on pyrkiä hillitsemään itseä paremmin myös väsyneenä. Näistä esimerkeistä vielä sen verran, että molemmilla kerroilla yöjunassa emme olleet kovin pitkään ja senkin vuoksi yöunet jäivät lyhyiksi.

Paikkalippujen hankinta

Tämä meillä meni ehkä siinä mielessä pieleen, että maksoimme pariin otteeseen enemmän paikkalipuista, kuin olisi välttämättä tarvinnut. Nettiä hyväksi käyttämällä olisimme muutamaan otteeseen säästäneet. Tuohon aikaan kuitenkin puhelindata oli kalliimpaa ulkomailla kuin nykyään ja jotenkin itse luotin enemmän asiakaspalveluun kasvotusten ja paperisiin lippuihin kuin netin kautta sähköpostiin tilattaviin lippuihin. Pariisiin mennessä paikkalippujen hankinta oli äärimmäisen vaikeaa ja näin jälkeenpäin olen ajatellut, että olikohan ihan totta, että paikkalippuja ei olisi voinut varata Hampurista tai Münchenistä.

Lopuksi viestimme kaikille lasten kanssa junamatkaa suunnitteleville on, että me ainakin tekisimme mielellämme junamatkoja toistekin. Ei voi olettaa, että kaikki menee aina aivan putkeen, mutta ei ihan ongelmattomia ole olleet kaikki meidän pakettimatkammekaan. Myönnän, että paikoitellen olin aika kovassa stressissä sen suhteen, että halusin koko ajan tietää tarkalleen, missä lapset olivat, jotta he eivät eksy meistä tai joku kaappaa mukaan. Olen aika kova stressaamaan ja kehittelemään kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita mielessäni ja se esti toisinaan itseäni nauttimasta paikoista ja asioista. Nyt kun lapset ovat isompia, on se hieman hellittänyt, mutta tuolla reissulla muistan lähes koko ajan seuranneeni silmä kovana kaikkia kolmea lasta. Kuitenkin paikoitellen olimme melkoisessa väen tungoksessa, missä pienet lapset voivat helposti eksyä ja eivät osaa pyytää apua kun eivät osanneet muuta kieltä kuin suomea.

Seikkailu

Lopuksi ei kai voi muuta sanoa, kuin että tämä oli Seikkailu isolla s-kirjaimella. Ja bonuksena vielä se, että myös Ranskassa sai palvelua englanniksi, vaikka yleinen luulo on, ettei näin olisi. Opettelin tervehdyksiä ranskaksi, sekä kysymään "puhutteko englantia". Kun surkealla ranskan kielen ääntämisellä näin tervehdin, ehkä totesivat paremmaksi, että he puhuvat englantia. :D

Omille lapsilleni vielä haluan nostaa hattua. Hymy huulilla he matkasivat maasta toiseen ja junasta toiseen. He eivät valittaneet repuista selässään, eikä väsymystä kun kävelimme pitkin kaupunkeja. Oikeita reilaajia!