Disneyland, kolmas päivä
Uusia yrityksiä ja lisää laitteita (ja jonotusta)
On jo meidän kolmas päivä Disneylandissa. Aamu on jälleen aurinkoinen kun puolinukuksissa vielä suuntaamme aamupalalle. Syönnin jälkeen suuntaamme tuttuun tapaan hotellin bussilla puiston porteille. Meillä oli tarkoitus suunnata suoraan Studioiden puolelle, mutta menemme ensin tiedustelemaan edellisenä iltana kadonneen repun perään. Infopisteeseen, missä löytötavarapiste myös on, oli valtavat jonot. Ei kai siinä muu auta, kuin jonottaa jälleen kerran. Ei ole tarvetta kaikkien jonottaa, joten katsoimme Disneylandin sovelluksesta jonotusaikoja. Sieltä huomaan, että Star Wars Hyperspace Mountain, joka on ollut kaksi aiempaa päivää kiinni, olisi nyt auki. Mieheni ja lapset lähtivät sinne ja minä jäin jonottamaan infopisteeseen. Seurailin siinä muita jonottajia ja erityisesti pisti silmään, että yhdet vanhemmat pistivät lapset jonottamaan. Kolme aika pientä lasta piti vuorollaan heidän paikkaa jonossa vanhempien istuessa penkeillä syrjemmällä. Mikäs siinä, tyylinsä kullakin. Jossain vaiheessa kaksi vanhinta lasta tulivat luokseni ja sanoivat, että laitteeseen oli liian pitkät jonot, eivät jaksa jonottaa. Nuorin oli kuulemma jäänyt jonottamaan. Sanoin lapsille, että minullakin menee edelleen aikaa, jono oli ehkä puoleen väliin edennyt. Niinpä hekin palasivat isänsä luo ja jatkoin jonottamista. En aikaa ottanut jonotukselle, mutta pieneltä ikuisuudelta se tuntui. Samalla mietin, mahtaisiko reppu olla siellä. Olo oli positiivinen, eiköhän täällä ole sellaista porukkaa, joka veisi löytämänsä tavarat työntekijöille sen sijaan, että pitäisivät itsellään. Viimein oli minun vuoroni päästä tiskille ja kerroin asiani. Kuvailin reppua ja sen sisältöä ja istui odottamaan kun työntekijä meni takahuoneeseen katsomaan, olisiko siellä kuvailemaani reppua. Siinä istuskellessani näin tutulta näyttävän henkilön pyörähtävän huoneessa. Hetki piti miettiä, mutta kyllähän se oli Duudsoneiden Jukka, muitakin suomalaisia siis. Sitten näin minua palvelleen työntekijän tulevan minua kohti tyhjin käsin, reppua ei ollut siellä. Jätin kuitenkin yhteystietoni, jos reppu vielä jostain ilmaantuisi, mutta se tuntui jo aika turhalta. Ei voi mitään. Hieman surullisena lähdin etsimään muita Star Wars laitteiden luota.
Siellä muut olivatkin, paitsi nuorimmainen, joka oli rohkeasti yksin mennyt jonottamaan laitteeseen. Lähdin häntä vastaan sinne, mistä laitteesta tulijat tulevat pois. Odottelin ja odottelin kunnes mieheni soitti, jossain välissä poika oli jo ehtinyt vilahtaa ja oli jo muiden luona. Hänen silmät loistivat kun hän kertoi laitteen ollut ihan huippu ja että siinä oli menty pää alaspäin ainakin kymmenen kertaa, tai ehkä viisi. No ainakin kaksi kertaa. Hän oli myös osannut vastata työntekijöille, kun nämä olivat kysyneet hänen ikää laitteeseen mennessä. Reipas poika. Tässä vaiheessa isompia ehkä hieman harmitti kun olivat lähteneet jonosta. Kerroin, että reppua ei löytynyt ja esikoinen oli siitä todella harmissaan, koska hänen Amsterdamista ostama Litmasen paita oli ollut repussa. Lupasimme hankkia hänelle uuden nettikaupasta, mistä olimme löytäneet juuri samanlaisen. Myös nuorimmaista harmitti, kun hänen koulureppu katosi, mutta sekin voidaan hankkia uusi tilalle.
Päätimme lähteä nyt Studion puolelle. Matkalla kerroin, kenet olin nähnyt ja kukaan ei oikein uskonut minua. Matkalla Studioille ohitimme saman jonon, missä olin aikaa viettänyt ja tunnistin Jukan jonosta. Sanoin miehelleni, että katso nyt, oikeassa olin. Hän halusi käydä moikkaamassa ja ottamassa yhteiskuvan, minä olin sitä mieltä, että antaa olla rauhassa lomailemassa. Noh, eihän minun sanomiset tässä paljoa painaneet ja mieheni paineli Duudsoneiden Jukkaa moikkaamaan. Jukka oli oikein miellyttävä ja suostui yhteiskuvaan. Sen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Ystävämme jo olivatkin Studioilla kun pääsimme sinne. Lapset suuntasivat ensin Toy Soldiers Parachute Drop -laitteeseen. Se ei kestänyt kauaa, mutta hauskaa oli ollut. Seuraavaksi meidän hurjapäät halusivat vieressä olevaan RC Raceriin. Siihen saivat jonottaa lähes tunnin. Ystäviemme lapset eivät halunneet jonottaa niin pitkään, joten hajauduimme tässä vaiheessa. Lasten jonottaessa söimme mieheni kanssa jäätelöt ja koitimme pysyä varjossa, koska aurinko tuntui paahtavan kuumalta. Lopulta pitkän jonotuksen jälkeen lapset pääsivät laitteeseen ja kertoivat sen olleen ihan huippu. Sen jälkeen menimme Ratatouille: The Adventuresiin. Tähän laitteeseen oli mahdollista mennä myös "sinkkulinjaa" pitkin. Tämä jono oli lyhempi ja toimi niin, että jos jossain porukassa on vähemmän ihmisiä kuin laitteen "ajoneuvoon" mahtuu, sinkkujonosta täytetään paikat. Emme pääsisi samaan kaikki, mutta pääsisimme kuitenkin nopeammin laitteeseen. Jonotimme ehkä 10 tai 15min kun pääsimme kaikki yhtä aikaa laitteeseen, vaikkakin eri hiirien kyytiin. Tämä laite oli 4D-kokemus ja ihan kiva sellainen. Kävimme tässä myös 2015 ja jotenkin tuntui, että aika oli kullannut muistot, silloin tuntui jännemmältä kuin nyt. Niin tai näin, ihan kiva kuitenkin ja mikä tärkeintä, ei tarvinnut jonottaa kauaa. Tavoite oli tänään nähdä paraati puiston puolella paremmin kuin edellisenä päivänä, joten lähdimme ajoissa syömään. Askeleemme kulkivat jälleen tuttua reittiä mäkkärille, missä söimme vatsat täyteen. Ja etenkin isot juomat tulivat tarpeeseen. Syönnin jälkeen lähdimme hakemaan hyvät paikat paraatin seuraamiseen. Sen alkuun oli vielä reilu tunti aikaa, mutta paljon oli jo porukkaa kertynyt reitin varrelle. Löysimme kuitenkin paikat aivan reitin reunalta, joten nyt oli näkyvyys taattu. Odottaa saimme, mutta mikäs siinä oli istuskellessa, aurinko paistoi ja ei tarvinnut kävellä.
Paraati oli jälleen mieletön kokemus. Ja oli mukava nähdä paraatissa myös sellaisia hahmoja, joita ei vanhassa paraatissa ollut, kuten Aladdin ja Henki. Tulta syöksevä lohikäärme oli erityisesti poikien mieleen. Jotkin hahmot kävivät antamassa läpsyjä yleisölle, myös meidän muksuille ja nuorimmainen sai huomiota kun oli pukeutunut Star Wars asuunsa. Erityisesti Frozenista tuttu Kristoff elehti hänelle kovasti. Tästä jäi hyvä fiilis.
Paraatin jälkeen palasimme Studion puolelle. Kävimme Cars Road Tripillä, joka oli uusi meille. Esikoinen olisi tästä vielä muutama vuosi sitten ollut erittäin innoissaan, koska oli suuri Autot-elokuvan fani. Nyt ei enää niin kovasti innostunut. Olimme vielä menossa lentävään mattoon, mutta meidät ohjattiin pois, koska Studioilla oli alkamassa konsertti, johon oli erillinen pääsymaksu, muilta vierailta Studiot suljettiin normaalia aiemmin. Pojat olivat halunneet käydä siellä kaupassa ostamassa jotain mieleistä ja olivat kiukkuisia kun eivät kauppaan päässeet. Mutta olihan meillä vielä seuraavana päivänä aikaa käydä uudelleen Studioilla. Myös valmisteilla oleva Avengers akatemia ei vielä ollut valmis, vaan se avattaisiin seuraavassa kuussa. Tämäkin poikia hieman harmitti.
Harmitus kuitenkin hieman hälveni, kun palasimme puiston puolelle ja minäkin lupauduin menemään heidän kanssaan nuorimmaisen hehkuttamaan Hyperspace Mountainiin. Saimme jonottaa kauan, varmaan lähemmäs tunnin jälleen, mutta täytyy sanoa, että oli jonottamisen arvoinen. Tämä vuoristorata meni sisätiloissa, pääosin pimeässä, joten ei voinut oikein ennakoida, mihin suuntaan seuraavaksi mennään. Pitkin vuoristorataa oli Star Wars aiheisia tehosteita, joten ymmärsin kyllä erittäin hyvin, miksi oli poikien mieleen. Kun saimme käytyä laitteessa, pojat halusivat heti uudelleen. Teimme sopimuksen, muut menisivät varaamaan paikat illan valoshow'hun ja pojat saisivat käydä uudelleen laitteessa ja tulisivat sitten meidän luokse linnan edessä olevalle aukiolle. Nyt olimme ensimmäisten joukossa varaamassa paikkoja, lähes kaksi tuntia ennen show'n alkua. Ja pääsimmekin toiseen riviin. Siihen levittäydyimme niin, että pojillekin on tilaa. Ja nyt sitten vain odottaisimme.
Paikaltamme vaikutti olevan erittäin hyvät näkymät linnalle, mihin show heijastettaisiin. Istuenkin näkisimme koko show'n. Pojat vielä puuttuivat, kun väkeä alkoi pakkautua paikalle melkoinen määrä. Mieheni nousi seisomaan, jotta pojat huomaisivat hänet kun tulisivat. Aika kului, eikä poikia näkynyt, mietimme jo, pitääkö heitä lähteä etsimään. Viimein, ehkä 15 minuuttia ennen show'n alkua huomasimme pojat. He joutuivat mutkittelemaan melkoisesti päästäkseen meidän luo, mutta pääasia, että löysivät meidät. Heillä oli kestänyt sen vuoksi, kun olivat intoutuneet käymään Hyperspacessa neljä kertaa sovitun yhden kerran sijaan. Hetki ennen show'n alkua edessämme istunut nuori pariskunta nousi seisomaan. Useat kävivät pyytämässä heitä istumaan, koska heidän edessään ei ollut ketään, vain muutaman metrin päässä istuvia vip-paikkalaisia, jotka eivät peittäneet heidän näkymää ja he puolestaan peittivät monilta lapsilta näkymän, kuten kahdelta meidän lapselta myös. Mutta he kieltäytyivät, koska halusivat kuvata esityksen. Ymmärrystä heidän selkiään katsoville lapsille ei herunut. Minäkin kuvasin, osin miehen takaraivoa kun oli kova homma koittaa pitää kameraa riittävän korkealla, jotta olisin saanut kuvattua hänen pään yli, lyhyt kun itsekin olen. Nuorimmainen pääsi ujuttautumaan niin, että näki hyvin, mutta tytär ei juuri mitään nähnyt. Täytyy sanoa, että pientä vahingoniloa tunsin, kun ensimmäisestä esityksestä jäivät dronet pois, ilmeisesti liian kovan tuulen vuoksi, joten he eivät sitä saaneet videolle. Näytös oli kuitenkin edelleen upea, vaikka harmittikin tyttären puolesta, joka ei kunnolla sitä nähnyt.
Valtavan väkijoukon mukana lähdimme kulkeutumaan kohti puiston portteja ja hotellin bussikuljetusta. Tämä oli meidän viimeinen ilta Disneylandissa, seuraavana päivänä ehtisimme jonkin aikaa siellä olla, mutta ei aivan iltaan asti. Hotellille päästyämme, ei tarvinnut kauaa unta odotella kun jo tuhisimme koko sakki.