Andorra, pieni valtio Pyreneiden vuoriston syleilyssä

Kääpiövaltion lumoissa vuorten keskellä.

Saavuimme aamulla lähelle Andorran rajaa. Aamulla kun heräsimme, oli kyllä täysin selvää, että olimme vuoristossa, kun junan ikkunoista avautui upeat vuoristomaisemat. Niitä olisi ihaillut pitempäänkin, mutta olimme jo lähellä asemaamme, joten oli laitettava ne vähäiset tavarat, jotka olivat levällään pitkin lepovaunua kasseihin ja jäätävä junasta. Meidän lisäksemme junasta jäi viisi muuta ihmistä, enkä nähnyt ainakaan, että junaan olisi kukaan noussut. L'Hospitalet-près-l'Andorren asema oli pieni ja idyllinen. Asemarakennuksesta löytyi vessat ja odotustila. Ne olivat siistissä kunnossa. Ulkona näkyi taksin puhelinnumero, mutta minä en saanut puhelua läpi vaikka koitin liittää Ranskan suuntanumeroa eteen. Neljä muutakin asemalla jäänyttä olivat myös suuntaamassa Andorraan ja soittivat itselleen taksin. Kun heidän taksinsa tuli, kysyimme meillekin taksia. Hän kuitenkin sanoi, että on ainoa taksikuski ja voidaanko odottaa, että hän käy viemässä ensin toisen porukan ja tulee sitten noutamaan meidät. Sopiihan se, milläpä muullakaan jatkaisimme matkaa, kun bussia ei mene. Odotellessamme kyytiä, seurailimme viereisen työmaan touhuja. Tai ilmeisesti siinä oli tavaroiden säilytyspaikka, mistä helikopterilla käytiin hakemassa isoja säkkejä, mitä lennätettiin jonnekin vuorille. Ja näkyipä asemalle myös lumihuippuinen vuori. Lunta siis bongattu ensimmäistä kertaa tälle reissulle.

Meni ehkä lähemmäs tunti kunnes taksi palasi. Taksia ajoi miellyttävä nainen tila-autolla. Vähän emmimme, mahtuisimmeko laukkuinemme autoon, mutta aika hyvin kyllä mahduimme. Taksikuskimme kertoi, että asema on pienessä kylässä, missä on noin 40 asukasta ja hän tosiaan ainoa taksikuski. Autossa ei kyllä ollut taksin merkkiä, eikä hänellä ollut taksamittaria.. Hinta sovittiin ennen lähtöä, viisi henkilöä maksaisi 40€. Ajoimme kiemuraisia teitä ylemmäs ja ylemmäs. Kuskin mukaan asema sijaitsee 1500 metriä merenpinnasta ja kaupunki, minne hän meidät veisi, sijaitsee 2200 metriä merenpinnan yläpuolella. Korvat meni välillä lukkoon ajaessamme kohti Pas de la Casaa, kaupunkiin, mistä pääsisimme jatkamaan bussilla Andorra la Vellaan. Taksimatkamme kesti noin 20 minuuttia ja se kului siivillä maisemia ihaillessa. Ranskan ja Andorran välinen raja ylitettiin hieman ennen määränpäätä. Meitä ei edes pysäytetty rajalla, kuskimme tuumasi, etteivät ilmeisesti halua nähdä passejamme. Kuskimme vei meidät suoraan bussipysäkille ja sanoi, että keltaisella bussilla pääsemme jatkamaan matkaa. Jäimme siihen odottamaan seuraavaa bussia. Siellä oli myös meidän kanssa samassa junassa olleet. He olivat jääneet edellisestä bussista vessareissun vuoksi. Jälleen saimme ihailla hienoja vuoristomaisemia ympärillämme bussia odottaessamme.

Viimein keltainen bussi tuli ja hyppäsimme sen kyytiin. Lastenlippuja ei ollut erikseen, vaan kaikki maksoivat saman verran, 4,80 euroa, eli yhteensä 24 euroa. Maksu suoritettiin käteisellä. Olisikohan matka kestänyt noin tunnin verran ja koko ajan sai kyllä olla nenä ikkunassa kiinni maisemien vuoksi. Ohitimme useita kyliä / kaupunkeja, joissa oli paljon hotelleja ja vuoren rinteillä näkyi selvästi laskettelurinteitä. Talvella on varmaan enemmän matkailua kuin kesällä, näin voisin ainakin kuvitella. Olimme bussin kyydissä sen pääteasemalle asti, joka oli linja-autoasema. Siellä laitoimme tavaramme säilytyskomeroihin. Otimme niitä kaksi, toinen isompi ja toinen pienempi. Nyt täytyy myöntää, ettei ole mitään muistikuvaa siitä, kuinka paljon säilytys maksoi, mutta se ei ollut kallista ja maksettiin kolikoilla. Säilytyksestä ei siis jäänyt mitään kuittiakaan, mistä voisin asian tarkistaa. Sen muistan, että edullista oli, edullisin tavaransäilytys koko reissulla.

Näimme tienviitan vanhaan kaupunkiin ja lähdimme siihen suuntaan. Kadut olivat hiljaisia ja moni kauppa oli kiinni. Yhdestä kaupasta löysimme postikortteja ja -merkkejä sekä magneetin kotiin viemisiksi. Tosin ensin ihmettelin, että mikäs kauppa tämä oikein on kun ovessa luki "souvenir", mutta kun ovesta astui sisään, vastassa oli isot pesukoneet ja puhtaan pyykin tuoksu, eli ilmeisesti kauppa toimi pääasiassa pesulana. Ainakin näin kesäaikaan. Mutta ostokset sain tehtyä, se on pääasia. Kiertelimme mäkisillä ja kapeilla kaduilla ihastellen vuoria ympärillämme. Löysimme näköalapaikan ja kirjoittelimme siellä kortteja sukulaisille. Sitten jatkoimme kiertelyä löytääksemme postilaatikon. Matkan varrella oli lelukauppoja, mistä lapset ostivat itselleen vähän kotiin tuomisia. Hintataso oli edullinen niin tavaroiden kuin ruokatarvikkeiden suhteen. Melko edullisesti saimme käytyä myös kahvilassa leivoskahveilla. Ilmeisesti kyseisen kahvilan myyjä oli myös leiponut tuotteet, koska kun kysyin, saako soija- ja pähkinäallergikko syödä leivonnaisia, osasi hän heti osoittaa, mitkä tuotteet olivat kiellettyjä ja mitä pystyi ottamaan. Syömässä kävimme ravintolassa, missä meiltä yritettiin veloittaa yksi ylimääräinen annos. Kun huomautimme asiasta, saimme hyvityksen sekä jäätelöt kaupan päälle pahoitteluiden kera. Sattuipa samaan ravintolaan myös eräs suomalainen, joka oli siellä Cirque du Soleilin työntekijänä. Aika jännää törmätä suomalaisiin näinkin eksoottisissa paikoissa.

Kaupunkia halkoo Valirajoki, jonka varrella oli oikein mukava kävellä. Joen vesi näytti puhtaalta ja virkistävältä. Päivä oli lämmin, lämpömittarit näyttivät yli 30 astetta lämpöä. Meillä ei ollut varsinaisesti päämäärää, kunhan kävelimme ja kiertelimme kauppoja. Kyselimme samalla, mistä löytäisimme postilaatikon ja saimme vastaukseksi hämmästyneitä katseita ja ihmettelyä, ettei kai kukaan enää kirjoita kortteja kun on älypuhelimet, joilla lähettää kuvia. Etsintä siis jatkui. Jossain vaiheessa huomasimme turisti-infopisteen, mistä kävimme kysymässä postilaatikkoa. Saimmekin sieltä kartan ja ohjeet laatikolle, joka ei siitä ollutkaan monen kadun kulmassa. Lämmin ilma alkoi saada meistä jo otetta ja aloimme suunnitella matkan jatkamista. Oli ollut melkoinen elämys vierailla tässä Euroopan korkeimmalla (1022 metriä merenpinnan yläpuolella) sijaitsevassa pääkaupungissa.

Suunnitelma oli jatkaa matkaa Espanjan puolelle Barcelonaan. Kävelimme bussiasemalle ostamaan bussilippuja. Busseja meni pitkin päivää ja me ostimme liput 17.15 lähtevään bussiin. En ole aivan varma, millä logiikalla liput myytiin, kysyin ensin lapsialennusta, sellaista ei ollut, sitten kysyin, saako Interrail-lipulla alennusta, ei saanut. Kun saimme liput, huomasin, että neljässä lipussa hinta oli 10€ ja yhdessä lipussa 20,20. Eli yhteensä lipuille tuli hintaa 60,20€. Kallein lippu oli vielä nimetty nuorimmaiselle. Otimme tavaramme säilytyksestä ja menimme bussille. Bussissa oli maskipakko, mutta hyvä ilmastointi, joten maskin pitäminen ei ollut aivan valtavan ahdistavaa. Etenkin alkumatkasta näimme vielä lisää vuoristomaisemia ja tytär jo sanoi, että on hieman paha olo kun bussi mutkitteli mäkisillä teillä. Hän sanoi nukahdettua, mikä helpotti hänen matkantekoa.

Bussimatka kesti reilut kolme tuntia ja 20.30 saavuimme Barcelonaan. Meillä oli hotelli sen verran kaukana, että menimme metrolla linja-autoasemalta lähemmäs hotellia. Metrossakin oli maskipakko, jonka huomasimme vasta metrossa, käytävillä tai asemalla ei näkynyt asiaan liittyen kylttejä. Meille oli hotellista varattuna kaksi huonetta, toinen kolmelle, johon pojat majoittuivat ja kahden hengen huone tytöille. Huoneet olivat aivan vierekkäin. Kahden hengen huoneessa ei ollut omaa vessaa, vaan olisi pitänyt käydä käytävällä olevaa vessaa, mutta koputtelimme aina poikien oveen ja käytimme heidän vessaansa, samoin suihkua, koska meillä oli vain pienen pieni suihkukoppi huoneen nurkassa. Kolmen hengen huone maksoi 81,82 euroa yhdeltä yöltä, kahden hengen huone maksoi 54,33 euroa. Lisäksi maksettavaksi tuli turistivero 13,75 sekä joku muu vero 10% eli kaikki yhteensä 164,89. Tämä meni reippaasti yli budjetin, mutta edullisempaa ei oikein tahtonut löytyä vaikka käytimme etsintään aikaa. Hostellien makuusaleissa olisi majoittunut edullisemmin, mutta ei oikein lasten kanssa makuusalit houkutelleet. Niinpä päädyimme Hostal Bejariin, vaikka se ylittikin budjettimme.

Barcelonaan emme jäisi nyt yhtä yötä pitemmäksi aikaa, vaan jatkaisimme matkaa heti seuraavana aamuna. Pitkän päivän jälkeen uni maistui, vaikka vähän jokainen oli nukkunut bussissakin Barcelonaan tullessa. Huoneiden sängyt olivat hyvät ja huoneen ilmastointi erittäin tehokas, mikä oli tarpeen, koska ilma oli todella lämmin vielä illastakin.