Albufeiran auringon alla

Hellepäivä Portugalissa. Aurinkoa, ranta ja hyvää ruokaa.

Tämä päivä on pyhitetty lomailuun. Eli siis ensin nukuimme pitkään. Sitten syötyämme aamupalaa, lähdimme suuntaamaan rannalle. Matkalla rannalle kävimme vielä kaupassa täydentämässä juomavarastojamme sekä ostimme pari mailaa ja pallon rannalla pelailua varten. Ilma oli lämmin, vaikka aurinko ei aivan kirkkaalta taivaalta paistanut, vaan ilma oli hieman häkärä. Jonkin matkaa saimme kävellä hotellilta päästäksemme rannalle. Albufeirassa on ihana pitkä hiekkaranta ja kuljimme sitä pitkin etsien meille rauhallista paikkaa, mihin asettua. Uimavaatteet olimme pukeneet jo hotellilla rantavaatteiden alle, joten veteen pääsimme nopeasti. Ihanaa, tätä on odotettu, meressä uimista. Aallokkoa oli kohtuullisesti, mutta toki aallokko tuntui meistä kovalta, kun emme sellaisiin aaltoihin ole tottuneet. Lapset ovat kuitenkin jo sen verran isoja ja uimataitoisia, että heidän kanssaan mereen uskaltauduin.

Vesi tuntui aluksi hieman viileältä, mutta ei muuta kuin veteen vain lasten perään. Kaksi isointa oli nimittäin vedessä saman tien kun valitsimme itsellemme rannalta paikan. Ranta oli melko nopeasti syvenevä vyötäisille asti, joten ei oikein ihanteellinen ihan pienten lasten kanssa, mutta meille sopi mainiosti. Nuorimmainenkin juoksi veteen nauraen niin, että suu oli auki kun aalto paiskasi hänelle suun täyteen suolaista merivettä. Siinä hän jonkin aikaa syljeskeli ja pärski vettä suusta ja tuumasi, että tämä taitaa riittää hänelle ja palasi isänsä luokse. Siellä he pelailivat juuri ostetuilla mailoilla ja palloilla sillä välin kun minä ja isommat lapset nautimme aaltojen keinuttelusta. Välillä tuli isompia aaltoja, jotka pyyhkäisivät yli, mutta sehän se vasta hauskaa olikin. Virtaus vedessä oli huomattavasti kovempaa kuin meille tutussa Perämeressä, joten halusin pitää lapset aivan lähelläni, vaikka uimataitoisia ovatkin. 

Rannalla aika kului nopeasti. Olimme vedessä pitkään nauttien täysin siemauksin merivedestä ja lämmöstä. Tänään oli tarkoitus kierrellä myös kaupungilla, joten aloimme tehdä lähtöä hotellille. Lapset kävivät vielä hotellilla uima-altaalla uimassa sillä välin kun laittelimme paikkoja vähän kuntoon. Pesulla käynnin jälkeen lähdimme liikkeelle. Aluksi suuntasimme sille hotellille, missä olimme olleet edellisellä vierailullamme Albufeirassa. Sieltä suuntasimme portaita pitkin vanhaan kaupunkiin. Hyvin muistimme paikkoja kun kiertelimme kauppoja ja kojuja. Jonkin verran ostelimme tuliaisia ja matkamuistoja. Vanhin sai itselleen Portugalin pelipaidan omalla pelinumerolla ja nimellä, sekä uuden jalkapallon, jota lupasi pyhästi itse kuljettaa kunhan saatiin siitä vähän ilmoja pois, jotta se mahtuisi johonkin laukkuun. Nuorin osti itselleen mielialaa mittaavan sormuksen, josta oli kovin tyytyväinen sekä kaulakorun. Tytär löysi vaatetta ja minä tuulikellon sekä korvakorut. Miehenkin vaatevarasto karttui parilla paidalla. Välillä pysähdyimme syömään jäätelöt ja kävimme syömässä. 

Ravintoloita Albufeirassa on vaikka kuinka paljon ja joka lähtöön. Valitsimme tällä kertaa rauhallisen pienen wrap-paikan, missä söin parhaan kanawrapin koskaan. Tähän varmasti vaikutti myös koko päivän ulkona olo ja shoppailu, mutta kuulosti maistuvan muillekin. Kerroin totta kai nuorimmaisen allergioista ja itse kokki kävi meidän kanssa vielä ainesosat läpi, jotta varmasti on lapselle turvallinen ruoka. Samoin myös jäätelökioskeilla osattiin nopeasti sanoa, mitkä maut ovat hänelle turvallisia. 

Albufeiran vanhasta kaupungista pääsee tunnelin kautta rannalle. Tunnelissa oli katusoittaja, samoin kuin siellä oli edellisellä vierailullammekin ja kun vielä soitettiin lempibändini kappaletta, tunsin kylmät väreet pitkin vartaloa. Kaikki tuntui niin täydelliseltä.

Auringon alkaessa laskea, suuntasimme kaupungin laidalla olevalle näköalapaikalle. Täällä kävimme edellisenäkin päivänä nuorimmaisen lapsen kanssa, mutta oli mukava käydä nyt myös koko perheen voimin. Lapsetkin tuntuivat viihtyvät täällä. Vähän aikaa jaksoimme ihastella auringon laskua. Sitten olikin aika palata hotellille. Näköalapaikalla oli tuktukeja ja päätimme mennä sellaisella takaisin hotellille. Tuktukin hintaa en muista ja kun se maksettiin käteisellä, ei maksua näy tiliotteessakaan. Sen muistan, että vähän aikaa epäröimme kun se ei aivan edullista ollut. Matka oli kuitenkin valtavan hauska kun painelimme mennä mutkaisilla kaduilla. Lapset sanoivat, että aivan kuin vuoristoradassa oltaisiin. Joten hotellille päästyämme olimme kaikki sitä mieltä, että kannatti kokeilla.

Vaikka päivä oli jo sisältänyt vaikka mitä, halusivat lapset vielä kokeilla padelia, kun hotellilla oli muutama padel-kenttä. Päädyimme vuokraamaan mailat neljälle, pojat pelasivat miestäni ja tytärtämme vastaan. Minä keskityin kuvaamiseen ja heittelemään kentän yli lyötyjä palloja takaisin. Hauskaa tuntui olevan. Väsymys alkoi kuitenkin jo painaa ja oli aika palata hotellihuoneeseen nukkumaan. Yllättäen tästäkin laiskottelupäivästä oli muodostunut melko aktiivinen. Mutta tulipahan uni nopeasti. Huomenna olisi uusi laiskottelupäivä.