9. päivä (13.6.2015) Pariisi

Versaillesin palatsi ja puistoalue

Tämä olisi myös meidän ystäviemme viimeinen päivä Pariisissa, joten halusimme ottaa yhteisestä ajastamme kaiken irti. Päivä kuluisi kokonaan Versaillesin palatsilla, joten puitteet pitäisi olla kunnossa. Palatsi oli toisella puolella kuin majapaikkamme, joten matkoihinkin meni aikaa. Odotukset oli korkealla, palatsi on melkoisen hulppea. Samalla pieni pelko, miten lapset siellä malttaa olla, ettei ole olo kuin olisi norsujen kanssa lasikaupassa. 

Junalta palatsille kävellessä oli välillä tori/pihakirppis. Siinähän olisi pysähtynyt vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Jotain löytöjä tehtiin, ainakin Autot-elokuvan hahmoautoista löytyi sellaisia, joita meillä ei vielä ollut, eikä kaupasta löytynyt. Matkalla palatsille kerroimme lapsille kuninkaista ja kuningattarista, jotka olivat Versaillesissa asuneet. Marie Antoinette ja Napoleon tuntuivat olleen kiinnostavimmat henkilöt. Heidän kohtalostaan tosin kerrottiin vähän kaunisteltu versio.

Kun pääsimme näköyhteyden päähän palatsista, ensimmäisenä näimme portit, joita oli kahdet, sisempänä oli vielä komeammat portit kuin ulommat. Palatsin etusivu oli niin iso, että sitä ei oikein meinannut edes kuvaan saada. Hankimme liput, joilla pääsi palatsissa kuninkaan ja kuningattaren huoneisiin, sekä peilisaliin. Myös puistossa kävisimme. Lippuluukulle oli pitkät jonot, mutta siellä oli myös lippuautomaatteja, minne ei ollut jonoa ollenkaan. Saimme sieltä helposti hankittua liput.

Ja olihan siellä porukkaa! Kun päästiin sisätiloihin, olimme kuin sillit purkissa. Rattaita ei saanut palatsiin ottaa, vaan ne piti jättää lippuluukulle. Siinä lisähaastetta nuorimmaisen kanssa, joka on meidän lapsista se kärsimättömin. Alkumatkasta näimme patsaita ja maalauksia, sitten pääsimme kohti kuninkaallisia huoneistoja. Hyvien kuvien ottaminen oli väenpaljouden vuoksi hankalaa ja huoneiden hahmottaminen kuvista ei ole helppoa. Versailles on kunnostettu isolla rahalla ja se näkyy joka puolella.

Emme osallistuneet opastetulle kierrokselle, emmekä myöskään ottaneet audio-opastusta. Näin ollen kierros jäi vähän kevyeksi, opastuksen kera kierroksesta olisi saanut paljon enemmän irti. Teimme kuitenkin tämän päätöksen, koska arvelimme lasten silloin kyllästyvän. Muutaman kerran koitin jäädä lukemaan opasteista, missä huoneissa olimme ja ei kauaa mennyt, kun joku muksuista oli repimässä hihasta ja pyytämässä jatkamaan matkaa. Nuorimmaiselle kierros meinasi olla raskas kun ei saanut olla rattaita, joten häntä jouduttiin välillä kantamaan. Joskus olisi mukava päästä uudelleen ajan ja opastuksen kanssa kiertelemään. Kierroksen huippuhetki taisi olla peilisali. Tosin siellä oli eniten porukkaakin, joten en taida olla yksin mielipiteeni kanssa.

Tämä tosin oli se kohta kierroksesta, kun nuorimmainen päätti pistää pienimuotoisen shown pystyyn ja alkoi kiukutella, ettei jaksa kävellä. Lähes heti tuli opas viittoilemaan, ettei lapsi saa itkeä. Mieheni nosti lapsen syliin, jolloin opas viittelöi, ettei lasta saa kantaa. No mitäs sitten pitäisi tehdä. Vähän tuli sellainen olo, ettei lapsia kovin kaivata palatsikierroksille. Siinä meni vähän maku touhuun ja pidimme vähän kovempaa vauhtia loppukierroksen ajan.

Palatsissa kiertelyn jälkeen kävimme syömässä lähistöllä olevassa McDonaldsissa ja teimme ensimmäistä kertaa tuttavuutta ruuan tilaus automaatteihin. Helpotti kummasti, kun automaatin sai englannin kielelle ja sai rauhassa tehdä tilauksen ilman, että kieli menee solmuun. Ruuan jälkeen suuntasimme palatsin puistoon. Ihanaa, nuorimmainen sai olla jälleen kärryissä, mikäli ei jaksanut kävellä ja isommat saivat rauhassa juoksennella.

Puisto on ISO. Sen kiertelyyn olisi saanut helposti kulumaan tunteja. Eikä meilläkään mitään kovaa kiirettä ollut, mutta ei kovin myöhäiseen haluttu jättää hotellille palaamista. Lapset halusivat leikkiä puistossa, että tyttäremme on prinsessa ja vanhin poikamme hänen henkivartijana toimiva ritari. Puisto sai hienosti mielikuvituksen lentämään. Suihkulähteet eivät olleet päällä puistossa vieraillessamme, olisi ollut hienoa nähdä ne päällä.

Puisto oli kyllä todella kiva ja siitä nautimme kaikki. Ilma oli jälleen suotuisa, joten käynti oli siltäkin osin onnistunut. Versaillesia kohtaan meillä oli korkeat odotukset, jotka kyllä täyttyivät. Palatsi on kaunis ja mielestämme on hienoa, että se on kunnostettu, jotta pääsemme aistimaan entisten aikojen loistoa ja luksusta. Kohteena tämä oli ainoa, jossa lasten kanssa käyminen oli hieman haasteellista. Lapset kyllä olivat kiinnostuneita, mutta kun huone toisensa jälkeen olivat samankaltaisia, eivät he loputtomiin jaksaneet ihastella kattomaalauksia ja kullattuja esineitä ja huonekaluja. Ja tosiaan siellä ei tullut sellainen olo, että lapsiperheet ovat tervetulleita. Puisto toisaalta oli lasten kanssa kiva paikka. Ja siellä lapset viihtyivät todella hyvin. Ei olisi ollut haitaksi vierailla palatsilla kahtena päivänä ja keskittyä toisena päivänä pelkästään puistoon. Niin paljon meillä jäi puistosta tutkimatta. Siellä oli puista ja pensaista muodostettuja kujia ja sokkelomaisia polkuja. Voi hyvin kuvitella, kuinka siellä on aikoinaan juoniteltu ja solmittu erilaisia suhteita, salaisia kulmauksia ja poukamia kyllä sitä varten löytyi. 

Olemme iloisia, että kävimme Versaillesissa, mutta paikattavaa jäi toiselle kerralle. Junamatkalla hotellille hyvästelimme ystävämme, kotona nähtäisiin seuraavan kerran. Meidän lomamme jatkuisi vielä parin päivän verran Pariisissa, ennen kuin matka meidän osalta jatkuisi.