8. päivä reissussa (13.6.2019) Stonehenge ja Windsor
Historian havinaa ja kuninkaallisten jäljillä
Tänään tekisimme retken Lontoon ulkopuolelle. Aamupalan jälkeen suuntasimme rautatieasemalle määränpäänä Salisbury. Paikkalippuja emme interrail-lippujen lisäksi tarvinneet. Raiteiden luona oli portit ja siellä olevalle työntekijälle kun näytimme interrail-lippuja, hän päästi meidän porteista läpi. Tänään meni lipuistamme jo kuudes matkustuspäivä ja lipun "päiväkirjaosuus", jonne merkittiin kaikki matkat, alkoi uhkaavasti täyttyä. Kysyimme asemalta, olisiko sieltä mahdollista saada lisäsivuja, mutta ei niitä saanut. Saimme kuitenkin tiedon, että ainakaan Iso-Britanniassa ei tarvitse merkitä matkoja lippuun, kunhan on matkustuspäivän merkinnyt, se riittää. Lisärivejä olisi ollut lipun mukana tulleessa infolehtisessä, mutta ne olin jättänyt kotiin.
Lähdimme Salisburya kohti Lontoosta 10.20 lähtevällä junalla. Matka kesti noin 1,5h. Salisburyn asemalla pohdimme jatkoa, Stonehengelle oli siitä matkaa ja vettä satoi. Julkisilla kulkuneuvoilla sinne olisi päässyt, mutta meidät sai ylipuhuttua Stonehengelle opastettuja kierroksia tekevä yhtiö, joka oli piakkoin lähdössä asemalta Stonehengeä kohti. Pakettiin kuului bussikuljetus asemalta Stonehengen matkakeskukseen opastuksen kera, pääsymaksut sekä kuljetus matkakeskuksesta kivikehän lähelle. Sekä tietysti paluumatka. Hintaa tälle lystille tuli (3 aikuista ja 3 lasta) 127,50 puntaa, euroissa 146,17. Joten ei mikään halpa, mutta opastus on aina plussaa, siitä saa enemmän irti. Tosin näin kolmen vuoden jälkeen en siitä enää kovin paljoa muista.
Suuntasimme siis bussilla Stonehengeä kohti. Vettä satoi kaatamalla ja koko taivas näytti pilviseltä, joten auringonpaistetta olisi turha toivoa ainakaan tässä vaiheessa päivää. Maaseudun maisemat olivat kyllä hienot ja vihreät kun ajoimme pitkin mutkaisia teitä. Stonehengen matkakeskuksessa vaihdoimme toiseen bussiin ja jatkoimme matkaa edelleen lähemmäs kuuluisaa kivikehää. Opas kertoi alueella olevan muitakin arkeologeja kiinnostavia kohteita, kuten hautoja. Kivikehälle olisi voinut myös kävellä ja nähdä muitakin paikkoja, mutta jo sateenkin vuoksi menimme mielellämme bussilla. Kivikehän pääsi kiertämään ympäri polkua pitkin ja osittain pääsimme suhteellisen lähellekin kiviä. Jonkin verran muutakin porukkaa oli paikalla, mutta ei ruuhkaksi asti.
Sateen vuoksi myöskään kuvia emme kovin paljoa ottaneet, koska kamerani ei ollut vesitiivis. Historian ystävänä oli hienoa käydä tällä mystisellä paikalla, joka edelleen pitää sisällään meitä kiehtovia kysymyksiä sen tarkoituksesta ja rakentamisesta. Läheltä katsottuina kivet näyttivät isoilta ja mietitytti kyllä, miten ne oli saatu sinne tuotua ja erityisesti, miten kiviä oli saatu aseteltua toisten kivien päälle. Kierrettyämme kehän verkkaiseen tahtiin, aloimme olla valmiita palaamaan matkakeskukseen. Mikäs siellä olisi ollut toisen laisella ilmalla olla, mutta me emme niin nauttineet sateesta, vaikka aivan hyvät varusteet meillä olikin. Matkakeskuksessa oli nähtävissä jäljitelmiä neoliittisen kauden aikaisesta kylästä sekä kivikehän rakentamiseen käytettyjen paasien kokoinen paasi, jota sai kokeilla liikuttaa. Keskuksessa oli myös kauppa, josta ostimme pari hupparia sekä tietysti postikortteja. Söimme siellä myös lounaan ennen kuin jatkoimme matkaa takaisin Salisburyyn.
Matkamme jatkui nyt hieman eri reittiä takaisin Salisburyyn ja kyllä harmitti, ettei viitsitty jäädä sinne sateeseen kiertelemään. Kaupunki vaikutti oikein viihtyisältä. Lisäksi olimme ajatelleet käydä vielä saman päivän aikana Windsorissa, koska halusin nähdä Windsorin linnan, vaikka emme sinne sisään ehtisikään.
Lähdimme Salisburysta takaisin Lontoota kohti puoli neljältä lähtevällä junalla. Lontoossa vaihdoimme asemaa ja lähdimme vielä Windsoriin vaikka ehdimme vasta puoli kuudelta lähtevään junaan. Matka tosin ei ollut pitkä, vajaan tunnin. Windsoriin päästyämme ei enää satanut, vaikka sää oli edelleen pilvinen. Päätimme kävellä asemalta linnan porteille, halusin nähdä linnan ja sitä ympäröivää puistoa, joka oli tullut tutuksi prinssi Harryn ja Meghanin häistä. Linnan alueelle emme enää pääsisi, kello oli jo sen verran paljon. Windsorissa oli ainakin pari kuningatar Victorian patsasta ja Britannian lippuja oli monessa paikassa. Pubeja ja matkamuistomyymälöitä näkyi myös. Kävimme syömässä välillä, koska aika oli kulunut jo ihan huomaamatta ja nälkä pääsi yllättämään. Sitten jatkoimme kuljeskelua. Viimein pääsimme linnan porteille, vaikka olimme jo jonkin aikaa nähneet linnan muurien takaa. Linnan alue taitaa olla melkoisen suuri! Porttien takaa näimme ylvään linnan, tämän olinkin halunnut nähdä. Vaikka hieman harmitti, että emme linnaan päässeet, oli otettava aikataulu huomioon ja mieluummin kävin Stonehengessä, koska nämä retket oli pakko sisällyttää samalle päivälle.
Kyllähän täällä olisi viihtynyt hyvin vaikka koko päivän. Mutta oli aika palata takaisin Lontooseen. Lontooseen päästyämme kävimme vielä katsomassa Piccadilly Circusilla valotauluja. Siellä olikin illasta melkoisesti lähinnä nuorisoa liikenteessä. Päivä oli ollut pitkä, joten lähdimme melko pian hotellia kohti. Seuraava päivä olisi meidän viimeinen kokonainen päivä Lontoossa ja vielä olisi paljon nähtävää, saa nähdä mitä jää vielä seuraavaa vierailua varten.
