7. päivä Italiassa (12.6.2017) Cortona - muurien ympäröimä helmi
Kapeita teitä, vanhoja rakennuksia, sypressejä ja mitä maisemia!
Heräsimme jälleen lämpimään ja aurinkoiseen aamuun. Tämähän alkaa tuntua aivan paratiisilta. Tänään emme ole lähdössä mihinkään kauemmas. Huvilan pihalle näkyy melko lähellä sijaitseva Castello di Montecchio Vesponi, linna, jonka rakennustyöt on aloitettu jo noin 800-luvulla. Päätimme lähteä katsomaan tuota linnaa lähempää. Sinne ajettiin kapeaa ja kiemurtelevaa tietä pitkin nousten ylemmäs ja ylemmäs. Linnaan ei päässyt sisään, mutta kiertelimme sen lähistöllä. Linnalta avautui hienot maisemat ympäristöön. Näkyi oliivipuita ja viiniköynnöksiä. Minulla oli Toscanan opaskirja mukana ja mietimme, minne seuraavaksi. Valitsimme seuraavaksi kohteeksemme Cortonan kaupungin. Sinne oli matkaa noin 10km.
Ja millainen paikka Cortona olikaan! Kaupungin alueella on ollut asutusta jo satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua, mikä tuntuu aika uskomattomalta. Jälleen ajoimme sypressien reunustamia mutkaisia teitä pitkin ylöspäin. Kaupunki on rakennettu vuoren rinteeseen, joten se selittää jyrkähköt tiet. Itse kaupunki sijaitsee noin 650 metriä merenpinnan yläpuolella. Kaupunki on muurien ympäröimä ja jätimme auton muurien ulkopuolelle parkkiin ja jatkoimme kävellen. Portilta johti jyrkkä katu kohti kaupungin keskusaukiota. Paikalla ei ollut kovin paljoa muita turisteja ja saimme ilman tungosta kierrellä kaupungilla ja ihailla niin idyllisiä rakennuksia kuin upeita maisemiakin. Jossain vaiheessa meitä tuli jututtamaan suomea puhuva mies. Hän kysyi, onko jokin suomalainen ryhmä tullut sinne, koska ei ole moneen kuukauteen kuullut puhuttavan suomea ja nyt jo useampien samana päivänä. Eli ilmeisesti emme olleet ainoat suomalaiset, jotka olivat tuona päivänä Cortonan katuja tallanneet. Kävimme tietysti syömässä ihanaa suussa sulavaa italialaista jäätelöä ennen kuin jatkoimme kaupungin toisella puolella sijaitsevalle näköalapaikalle. Näköalapaikalta avautui näkymä kaupungin eteläpuolelle ja sieltä näki noin 20km:n päässä sijaitsevalle Trasimenojärvelle asti. Cortonassa asuu noin 22500 asukasta, eli enemmän kuin meidän kotikaupungissa, mutta silti se tuntui pienemmältä ja rauhallisemmalta kaupungilta. Olisimme voineet vaikka kuinka pitkään kulkea pitkin Cortonan kapeita ja mäkisiä katuja pitkin ja taisimme muutaman tunnin siellä viettääkin. Alkoi kuitenkin olla jo nälkä ja lähdimme huvilalle syömään ja uimaan.
Lapset ottivat kyllä täysin rinnoin iloa irti uima-altaasta. Jälleen useamman tunnin he siellä jaksoivat uida ja sukellella, ilon kiljahdukset ja nauru vain raikasi pitkin pihamaata. Tämä paikka todella tuntui olevan unelmien täyttymys. Ilma oli kuumahko, ei niin kuuma kuin edellinen päivä, mutta ei kauas jäänyt niistä lukemista, joten altaalla olo tuntui todella hyvältä. Luigi kävi illalla puhdistamassa uima-allasta. Juttelimme hänen kanssaan tovin. Hän kertoi, että Firenze olisi paikka, missä kannattaisi vierailla. Kerroimme, että se onkin suunnitelmissamme ja kerroimme, missä olimme tänään olleet. Luigi oli kyllä hyvä vuokraisäntä, vaikka hän kävi siistimässä uima-allasta ja kastelemassa nurmikkoa, ei meille tullut missään vaiheessa sellaista oloa, että meitä jotenkin pidettäisiin silmällä, kaikki tapahtui hyvin hienovaraisesti ystävällinen hymy huulilla. Juttelemaan hän jäi jos teimme itse aloitteen.
Tätä(kin) päivää on vaikea kuvailla sanoin, kuvista saanee jonkinlaisen käsityksen paikkojen upeudesta, mutta ei kuvatkaan täysin tee kunniaa Cortonalle. Olen erittäin onnellinen, että päätimme käydä siellä. Lisää kuvia Facebook-sivuillamme.