7. päivä (11.6.2015) Pariisi

Viikko reissua takana. Tämä päivä olisikin hieman erilainen. Olimme siis ystäviemme kanssa Pariisissa ja heillä oli vähän tiukempi aikataulu, joten uhrasimme yhden päivän Disneylandista ja kiertelimme Pariisia. Päivä oli jälleen aurinkoinen, mitä mainioin kiertelyä varten. Ensimmäisenä suuntasimme Eiffel-tornille. Sinne oli tarkoitus päästä huipulle asti, joten koitimme olla ajoissa liikkeellä jonojen välttämiseksi. Matkustimme mahdollisimman lähelle metrolla ja kun näimme ensimmäiset pilkahdukset tornista, oli se hieno hetki. 

Kun pääsimme tornille, aluksi vain kiertelimme sen alapuolella. Lippuluukulle oli jo muodostunut mukavasti jonoa, joten eipä muuta kuin jonon jatkeeksi. Tässä menisi tovi, mutta olimme siihen kyllä varautuneetkin. Siinä jonottaessa mieheni yhtäkkiä sanoi, että autappa vähän, hän ei oikein ymmärrä, mitä tämä nainen sanoo. Mieheni luokse oli tullut joku nainen, mutta mieheni kielitaito ei ole kovin vahva, joten hän pyysi naista puhumaan minulle. Nainen kysyi, olimmeko menossa Eiffel-torniin ja oliko meillä liput. Vastasin, että kyllä me sinne ollaan menossa, mutta ei ole lippuja. Nainen sanoi, että hänellä on lippuja ja haluaa antaa ne meille. He olivat olleet menossa torniin, mutta heidän lapset eivät suostu menemään sinne. Sitten hän kysyi, kuinka monta meitä on. Vastasin, että meitä on yhteensä kymmenen, en tiedä lasten ikärajoista, pitääkö heille kaikille olla omat liput. Nainen sanoi, että hänellä on antaa meille kaikille liput. Hämmentyneenä tarjoudun maksamaan liput, mutta nainen sanoi, että häntä niin harmittaa, että haluaa vain nopeasti pois ja kyyneleet silmissään hän ojentaa meille liput ja me jäimme hölmistyneinä katsomaan hänen peräänsä pino lippuja käsissämme. Tajuan kuitenkin huikata kiitokset hänen peräänsä, hän heilautti kättään ja seurueineen kiiruhti pois. Me katsomme toisiamme montut auki ja pohdimme, mitä nyt tehtäisiin. Katsoimme lippuja, aivan aidoilta ne näyttävät ja ne on päivätty tälle päivälle. Lähdemme siis testaamaan lippuja ja kävelimme jonon ohi siihen suuntaan, mihin kyltit osoittavat ennakkolippujen ostajia menemään. Kaikki sujui oikein mallikkaasti, ensin menimme hissillä tornin toiseen kerrokseen, missä kiertelimme hetken ja sieltä sitten ylimmälle tasanteelle. Kun olimme jonottamassa toiseen hissiin ja lähes jo hissillä, tuli eteemme iso porukka sanoen, että ovat samaa sakkia edellä olevamme kanssa. Taas tätä edelliseltä päivältä tuttua etuilua, murr! Isointa lastamme alkoi jännittää hissiin meno ja sanoi, ettei mentäisi. Periksi en antanut, sanoin, että nyt kyllä mennään kun täällä asti jo ollaan. Kun pääsimme ylös, oli maisemat hienot. Lapsetkin katselivat, mitä kaikkea siellä näkyykään ja vanhin lapsistamme totesi minulle, että hyvä äiti kun pakotit minut ylos asti. Mieheni kanssa ostimme lasilliset kuohoviiniä ylätasanteen viinibaarista. Hintaa en nyt muista, mutta se oli paljon vähemmän kuin mihin olimme varautuneet. Kaikessa rauhassa sitten kiertelimme tasanteella ja nautimme maisemista.

Emme pitäneet kiirettä lähteä Eiffeliltä pois, mutta muitankin paikkoja olisi listalla tälle päivälle, joten lopulta oli matkaa jatkettava. Päätimme kävellä tornilta Invalidikirkolle, missä olisi Napoleonin hauta ja sotamuseo. Sitä ennen kuitenkin pysähdyimme jäätelölle. Invalidikirkkoon jätimme sisään menemättä, sinne olikin yllättävän kalliit sisäänpääsymaksut. Kirkkoon mennessä oli puistossa raskaasti aseistetut sotilaat vartiossa, reput piti laittaa läpivalaisukoneen läpi ja itse kävelimme metallinpaljastinportin läpi, aivan kuin lentokentällä. En tiedä, minulle tuli vähän epämukava olo vahvasti aseistetuista sotilaista, vaikka ymmärrän kyllä miksi näin on. Niitä ei ollut vain Invalidikirkolla, vaan myös muilla turistikohteilla, Eiffel-tornilla useampia. Luultavasti myös Eiffel-tornilla oli läpivalaisut ja metallinpaljastimet, mutta ne eivät ole jääneet mieleen samalla tavalla kuin kirkolla, koska sinne oli pystytetty katos laitteistoja varten ja se tuntui varsin kummalliselta.

Invalidikirkolta päätimme jatkaa kävellen Notre-Damelle. Pariisi on mukava kaupunki käveleskellä. Nähtävyyksien väliset välimatkat eivät ole mahdottoman pitkiä ja kadut ovat kauniita ja siellä on paljon viheralueita. Matkalla hieman eksyimme, mutta ei se niin haitannut, olimme sellaisilla paikoilla, missä ei muita turisteja näkynyt ja viimein Notre-Damellekin löydettiin, vaikkakin mutkan kautta. Olin aiemminkin käynyt Notre-Damessa ja mietin, tuntuisiko se edelleen samalta kuin vuosia aiemmin. Jotenkin siellä ollessa minut valtaa rauha. En osaa sitä selittää sen kummemmin, mutta vaikka siellä on paljon turisteja, tulee rauhallinen olo. Siellä soi kuoromusiikki taustalla, ehkä se luo tunnelmaa. Kiertelimme rauhassa ja lapsetkin osasivat kunnioittaa kirkkoa ja kävelivät rauhallisesti ja puhuimme kuiskaillen. Istahdimme myös hetkeksi ja taitaa olla niin, etten ole ainoa, joka kokee rauhan kyseisessä kirkossa, koska vanhin nukahti siellä penkille. Jonkin aikaa pohdimme, lähtisimmekö torneihin, mutta kun näimme pitkät jonot ja mietimme, kuinka nuorimmainen mahtaisi jaksaa sellaisen määrän portaita, päätimme jättää sen välistä sillä kertaa. Ajatus oli, että palaisimme vielä uudestaan Pariisiin joskus ja menisimme sitten ylös asti. Todella iso sääli se, mitä kirkolle sitten myöhemmin tapahtui, toivottavasti se saadaan rakennettua uudelleen yhtä vaikuttavaksi paikaksi.

Kun olimme aikamme ihastelleet kirkon ikkunoiden lasimaalauksia ja holvikaaria sekä patsaita, oli jälleen aika jatkaa matkaa. Seuraavaksi suuntasimme kohti Champs-Elysees -katua ja Riemukaarta. Ylittäessämme Seineä kauniilla silloilla, oli kova houkutus lähteä Seinen risteilylle. Päätimme jättää sen mietintään, ei tämä olisi meidän viimeinen päivämme Pariisissa. Riemukaarella meitä odotti melkoinen yllätys, siellä oli jotkin juhlallisuudet meneillään. Riemukaarelle kyllä pääsi, mutta vain reunalle. Riemukaarella oli jokin soittokunta, joka soitti Ranskan kansallislaulua ja se ei koskaan ole kuulostanut minun korviini niin hienolta ja vielä missä miljöössä se soitettiin. Vieläkin menee kylmät väreet kun muistelen sitä. Facebook sivuilta löytyy tästä video.

Pariisissa olisi vielä paljon nähtävää, mutta me päätimme, että nähtävyyksien katselu riittäisi tältä päivältä. Vielä ehtisimme käydä Disneylandissa katsomassa illan valoshow uudestaan. Niinpä suuntasimme takaisin. Illasta ei laitteisiin ollut jonoa ja lasten uudeksi suosikiksi tuli Star Wars laite, missä kävivät monta kertaa. Jonoa ei tosiaan ollut ollenkaan. Sitten vielä katsoimme uudestaan valoshown. Sitten takaisin hotellille, viimeinen yö täällä.