4. matkustuspäivä (9.6.2019) Sveitsin Alpit ja Liechtenstein

Alpit, lunta bongattu ja visiitti maailman kuudenneksi pienimmässä valtiossa.

Heräilimme uuteen aamuun kahdeksan aikaan aamulla. Pian saapuisimme Buchsiin, Sveitsiin. Avasimme verhot ikkuinoiden edestä ja huomasimme olevamme keskellä vuoristoa. Kurkottelin nähdäkseni ikkunoista vuorien huiput, mutta eipä niitä juuri näkynyt. Tätä maisemaa voisin tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Hoidimme aamutoimet ja vaihdoimme vähän vaatetta. Ulkona näytti olevan pilvinen sää, joten siihen varauduttiin pukeutumalla vähän lämpimämpiin vaatteisiin. Konnari kävi tuomassa meille paperipusseissa aamupalaa, sekä palautti lippumme ja passimme. Kiitimme matkasta, ikkunakin oli pysynyt koko yön kiinni, vaikka sitä vähän jännitimmekin. Tutkimme paperipussien sisältöä, croisantteja, hilloa, tuoremehua. Tee tai kahvi lisäksi. Aivan perusaamiainen, joka tuli meille mieleisenä yllätyksenä. Saattoi siihen kuulua ehkä jotain muutakin pientä, mutta nuo jäi mieleen. Niin ja oli pussin pohjalla myös korvatulpat. Voisi kuvitella, että ne olisi ehkä pitänyt antaa illalla, mutta kaipa niitä tarvittaisiin jatkossakin. Puoli yhdeksän aikaan juna pysähtyi meidän asemalla ja oli aika aloittaa päivän seikkailu. Olisimme ensimmäistä kertaa Sveitsissä ja tarkoituksena olisi käydä Liechtensteinin puolella, sinne ei olisi pitkä matka bussilla. 

Menimme aseman info-pisteelle tiedustelemaan Vaduziin menoa, sinne pääsisimme tosiaan bussilla, mutta Interrail-lipuilla ei voisi matkustaa, vaan piti ostaa liput. Kysyimme tavaransäilytystä, asemalla ei ollut lukittavia kaappeja, mutta asemalla oli huono, minne tavarat voisi jättää. Maksu olisi laukkukohtainen, mutta ystävällinen nainen tiskillä lupasi meille alennusta, koska osa lasten repuista oli niin pieniä, etteivät veisi juuri tilaa. Hintaa en muista, mutta se oli aivan kohtuullinen, vaikka pitikin laskea paljonko Sveitsin frangeissa ilmoitettu hinta olisi euroissa. Korttimaksu onnistui, koska eihän meillä ollut Sveitsin valuuttaa. 

Bussi Vaduziin lähtisi aseman toiselta puolelta. Meidän ei tarvitsisi kauaa seuraavaa bussia odottaa. Ehdimme kuitenkin ihailla ympäröivää maisemaa, lumihuippuisia vuoria, joita tuntui olevan joka suunnassa. Kun pääsimme nousemaan bussiimme, koitimme vielä tarjota kuskille Interrail-lippujamme, mutta ne eivät käyneet, vaan ostimme liput, jotka maksoivat 5 Sveitsin frangia, eli 4,3 euroa. Lasten lipuista ei ollut muistikuvaa, enkä löytänyt lippujemme seasta lasten lippuja. Ajatuksemme oli mennä Liechtensteinin linnalle, jonne pitäisi kävellä päätien varrelta. Istuimme bussissa ja katsoimme maisemia. Yhtäkkiä huomasin kyltin, jonka mukaan poistuimme Vaduzista, olimme vahingossa menneet jo koko kaupungin ohi. Jäimme seuraavalla pysäkillä pois ja lähdimme kävelemään takaisin päin. Sää kävi koko ajan pilvisemmäksi ja alkoi tihuuttaa vettä. Kävellessämme näimme alppityylisiä rakennuksia, vuoria joka suunnalla sekä mainoksen kaksi päivää myöhemmin pelattavasta Liechtenstein - Suomi jalkapallopelistä. Kävelimme Vaduzin pääkadulle, missä oli auki pari kauppaa, mistä saimme ostettua muutaman postikortin, sekä magneetin muistoksi käynnistämme. Oli sunnuntai, joten kaupungilla oli hyvin hiljaista ja moni paikka oli suljettuna. Mietimme myös linnalle kävelyä, mutta sateinen sää ei oikein ollut houkutteleva kävelylle. Istahdimme pohtimaan, mitä tekisimme seuraavaksi. Olimme ajatelleet viettää Vaduzissa päivän ja varmasi näin olisimme tehneetkin, mutta sateen vuoksi päätimme palata Buchsiin ja jatkaa matkaa. Vaikka visiittimme Vaduzissa oli lyhyt, oli siellä käyminen ehdottomasta kannattavaa. Liechtenstein on kiehtonut minua, oli hienoa käydä tässä pienessä valtiossa Sveitsin ja Itävallan välissä.

Lyhyellä bussimatkalla Vaduzista Buchsiin mietimme, minne suuntaisimme, kello ei ollut vielä paljoakaan, ei vielä puoltapäivääkään. Muita rajoituksia meille ei ollut kuin se, että seuraavana päivänä pitäisi olla Brysselissä, yhden aikaan lähtisimme sieltä Lontooseen. Tutkailimme aikatauluja ja muistelimme kuulleemme kehuja Zermatt -nimisestä kaupungista. Aikataulujen mukaan ehtisimme käydä siellä ja pääsisimme yöjunalla Kölniin ja sieltä Brysseliin ajallaan. Valitsimme junareitit sen mukaan, ettei paikkalippuja tarvinnut hankkia erikseen. Matkaisimme ensin Buchsista Zurichiin, missä vaihdoimme nopsaan Vispiin menevään junaa ja Vispistä edelleen Zermattiin. Viimeisellä junaosuudella junavaunuissa oli korkeat ikkunat, joista sai ihailla Alppimaisemaa. Junissa oli myös isoimmat vessat, mitä olen junissa koskaan nähnyt. Ja myös hyvin siistit vessat. Sää ei näyttänyt muuttuvan kirkkaaksi missään vaiheessa, vaan vettä satoi aikalaillakin toisinaan. Mutta mikäpä siinä, junan ikkunasta oli oikein mukava ihailla maisemia, vaikka matalalla roikkuvat pilvet peittivätkin vuorien huiput.

Zermattissa kiersimme keskustan tuntumassa. Siellä oli paljon turisteja ja vaikka sää oli sateinen, kadut olivat täynnä ihmisiä. Autoilla ei keskustassa saanut ajaa. Zermattin läheisyydessä on Matterhornin vuori, jonka toivoimme näkevämme, mutta matalalla roikkuvat pilvet estivät muutoinkin vuorien näkemisen todellisessa loistossaan. Zermattissa kävimme syömässä McDonaldsilla kalleimmat ateriat ikinä. Muutaman tunnin pyörimme kaupungissa, välillä tuli aivan kaatamalla vettä ja aloimme olla aika märkiä, aika siis jatkaa matkaa.

Zermatt oli kiva nähdä, mutta se ei ollut meidän lompakolle se paras paikka. Yhdeksän aikaan illalla nousimme junaan ja matkasimme jälleen Vispiin ja sieltä Baseliin. Tämä juna oli aivan täynnä ja jouduimme istumaan hajapaikoilla. Matka ei kuitenkaan kestänyt kauaa ja sen aikaa piti aivan keskittyä, että pysyi hereillä, koska hektinen päivä alkoi jo tuntua väsymyksenä. Baselissa hyppäsimme Kölniin matkaavaan junaan yhdentoista aikaan illalla. Junassa oli istumapaikkojen luona pienet valot, vihreillä ja punaisilla valoilla näyttäen vapaat ja varatut paikat. Junan takaosassa oli runsaasti vapaita paikkoja ja pääsimme kaikki lähekkäin istumaan. Matka ei olisi kovinkaan pitkä, unet tulisivat jäämään lyhyiksi, koska olisimme Kölnissä hyvin aikaisin aamulla. Nyt tuli aamulla saaduille korvatulpille käyttöä kun koitimme saada nukuttua jo kolmannen yön putkeen junassa, tavallisilla istumapaikoilla tällä kertaa. Seuraavan yön saisimme nukuttua hotellissa, se ajatus tuntui lohdulliselta kun koitimme löytää hyvän asennon  samalla kun juna jo matkasi kohti Saksaa. Tälle päivälle emme siis tarvinneet mihinkään junaan istumapaikkoja, junat olivat mukavia ja pysyivät aikataulussa. Saimme käytyä kahdessa maassa, missä emme olleet aiemmin käyneet. Ehkä olikin hyvä, että alkuperäinen matkasuunnitelmamme muuttui, muuten emme olisi näitä paikkoja nähneet. Sade harmitti, olisi ollut mahtavaa nähdä vuoret aurinkoisella säällä, mutta parempi näinkin kuin ei ollenkaan. Seuraavana päivänä matkustaisimme tosiaan matkamme varsinaiseen pääkohteeseen, Iso-Britanniaan.