3. matkustuspäivä (8.6.2019) Wien ja pyrähdys Bratislavassa
Kaksi pääkaupunkia, jännitysnäytelmä ja juoksu junalle
Kolmas matkustuspäivä avautui jälleen aurinkoisena. Heräilimme niin ja näin nukutun yön jäljiltä Wienin lähistöllä. Olen kerran aikaisemminkin käynyt Wienissä ja palaan sinne mielelläni. Katselemme junan ikkunasta vilahtelevia maisemia ja pohdimme, mitä Wienissä tekisimme. Minä halusin ehdottomasti vierailla Schönbrunnin palatsissa vanhojen Sissi elokuvien ystävänä. Vierailumme tulisi kestämään vain yhden päivän, jatkaisimme illalla jälleen yöjunalla matkaa. Oli siis pyrittävä ottamaan ilo irti käynnistä lyhyessä ajassa.
Junamme saapui Wieniin puoli yhdeksän aikaan aamusta. Söimme asemalla aamupalaksi täytettyjä sämpylöitä. Kävin lipunmyynnistä ostamassa meille paikkaliput lepovaunuun illalla Wienistä Buchsiin matkaavaan junaan. Kroppamme kaipasivat kovasti sänkyä seuraavaksi yöksi, minkä vuoksi päädyimme lepovaunuun, vaikka hintaa sille tuli 156e (kuudelta hengeltä). Aamupalan jälkeen veimme rinkat ja muut reput, joita emme kaupungilla tarvitsisi tavaransäilytykseen. Sitten suuntasimme ulos ja lähdimme kävelemään metroasemaa kohti.
Metrolla matkustimme Schönbrunnin läheiselle asemalle. Siellä oli työmaita, joten jouduimme vähän puikkelehtimaan asemalta linnalle kävellessä. Kadunvarsilla oli mainoskylttejä Sissin ja Franz Josefin kuvilla varusteltuina, joten lähellä aloimme olla. Linnan alueelle päästyämme suuntasimme suoraan lipunmyyntiin. Meille kannattavin lippu oli perhelippu, jolla pääsi linnaan, lasten museoon ja Hofburgin linnaan. Perhelippu maksoi 52e. Lipun mukana tuli tietty aika, milloin pääsisimme Schönbrunnin linnaan. Siihen oli vielä aikaa, joten suuntasimme ensin lasten museoon. Siellä lasten oli mahdollisuus pukeutua vanhanaikaisiin vaatteisiin, tarjolla oli mekkoja, takkeja, hattuja, peruukkeja sekä erilaisia asusteita. Meidän lapset eivät oikein innostuneet pukeutumisesta, vanhin vähän kokeili vaatteita. Sitten oli mahdollisuus kuvata lapsia erilaisia taustoja vasten valtaistuimella tai hevosen selässä istuen.
Pidemmälle museoon mennessämme kuvaaminen ei ollut sallittua. Museossa oli näytillä lasten vaatteita, leluja, huonekaluja ja astioita. Siellä oli myös lapsille tekemistä, kuten leikkimistä vanhanaikaisilla leluilla, hammasrattailla pyöriteltäviä kuvia ja paljon muuta. Kun ei ole kuvia tukena, on vaikea muistella, mitä kaikkea siellä olikaan. Lasten museon jälkeen suuntasimme palatsin puutarhaan. Siellä kiertelimme ruusutarhassa, sitten suuntasimme isolle suihkulähteelle, mistä lähdimme kipuamaan ylöspäin kohti Gloriette-paviljonkia, mistä oli hienot näkymät alas puutarhaan ja palatsille.
Istuskelimme aikamme paviljongilla ja ostimme siellä olevasta kahvilasta jäätelöt. Sitten lähdimme takaisin alas, kohta olisi meidän vuoromme päästä palatsiin kierrokselle. Vielä ennen palatsiin menoa lapset ja mieheni kävivät puutarhassa olevassa labyrintissä. Sinne oli erillinen pääsymaksu ja aikaa ei ollut kovin paljoa, joten minä ja äitini jäimme odottamaan muita. Labyrintti oli tehty havupuuaidasta, joka oli lähes kahden metrin korkuinen, jotta sen yli ei nähnyt reittiä ja niinpä labyrintti ei ollutkaan ihan helppo. Nuorimmainen oli surullinen kun ei ollut läpäissyt sitä. Harmi kun ei ollu enempää aikaa. Palatsin sisällä oli jälleen kiellettyä kuvata, joten sieltä ei tosiaan ole yhtään kuvaa. Palatsi oli sisältäkin hieno, tosin ei minun mielestäni yltänyt Versaillesin loistoon. Oli hienoa kuitenkin nähdä paikkoja, missä Sissi on aikanaan elänyt ja kulkenut.
Palatsissa käynnin jälkeen olimme kahden vaiheilla. Lähtisimmekö käymään Hofburgin linnassa vai lähtisimmekö käymään Bratislavassa. Suomi oli vähän aiemmin voittanut jääkiekon MM-kultaa Bratislavassa, jo toisen kerran samassa kaupungissa. Mieheni halusi nähdä jäähallin, missä kyseiset voitot oli saavutettu. Wienistä olisi noin tunnin junamatka Bratislavaan ja katsoimme aikatauluja, että ehtisimme siellä käydä. Paikkalippuja ei tarvitsisi hankkia, vaan saisimme kulkea välin interrail-lipuillamme. Lopulta päätimme lähteä Bratislavaan. Hyppäsimme 16.16 Wienistä lähtevään junaan. Olimme jo kävelleet aika paljon sille päivälle, joten junassa istuminen tuntui aivan mukavalta.
Tunteroisen kuluttua saavuimme Bratislavaan. Aseman vieressä oli kioski, missä myytiin täytettyjä patonkeja. Ne olivat edullisia, joten päätimme ostaa sellaiset ja syödä ne samalla kun selvittäisimme parhaan keinon matkata jäähallille. Tiesimme, ettei se ihan lähistöllä ole, joten kyselimme bussireittiä sinne. Bussilla matka kestäisi liian pitkään. Kyselimme takseilta hintoja, mutta kun meitä oli niin monta henkeä, olisi pitänyt ottaa tilataksi ja niiden hinta oli sellainen, että päätimme luovuttaa. Jäähallilla käynnin sijaan päätimme kävellä vanhaan kaupunkiin ja siellä olevalle linnalle. Kävellessä mietimme, että olikohan tässä nyt mitään järkeä, mutta käydään nyt pikaisesti kun täällä kerran olemme. Miestäni harmitti, ettei päästy jäähallille, minua myös. Olimme laskeneet sen varaan, että taksilla voisimme jäähallilla käydä, meille tuli yllätyksenä, että taksit olivat muuhun hintatasoon nähden kalliita.
Linnalla kävimme nopeasti pyörähtämässä, ostimme läheisestä putiikista pari matkamuistoa ja lähdimme takaisin rautatieasemalle. Olimme katsoneet RailPlanner -sovelluksesta sopivan paluujunan takaisin Wieniin, jotta ehtisimme hyvin yöjunaan. Kun pääsimme asemalle, katsoimme ihmeissämme lähtevien junien taulua, siellä ei näkynyt sitä junaa, jolla olimme ajatelleet lähtevämme. Kiiruhdimme lipunmyyntiin kysymään asiaa ja sieltä sanottiin, ettei sellaista aikataulua ole, jota olimme katsoneet. Seuraava juna Wieniin lähtisi toiselta asemalta, mutta se olisi liian myöhään Wienissä, emme ehtisi yöjunaan. Istahdimme alas miettimään, että mitäs nyt tehtäisiin. Katsoimme uberia, se olisi kallis ja ei sillä välttämättä ehtisi ajoissa. Sitten mieheni löysi googlen kautta aikataulun, jonka mukaan saattaisimme ehtiä, mutta sekin juna lähtisi toiselta asemalta ja sinne pitäisi mennä bussilla, joka lähtisi parin minuutin päästä. Meillä ei ollut mitään hävittävää tässä vaiheessa, joten syöksyimme bussiin. Emme ehtineet ostaa pysäkiltä lippua, vaan matkustimme jäniksinä. Minua pelotti koko ajan, että bussiin tulisi tarkastajat ja saisimme kaiken muun lisäksi vielä kalliit sakot. Pysäkki pysäkiltä lähestyimme toista asemaa, kello kävi piinallisesti, ehtisimmekö asemalle ajoissa.. Viimein sain yhden asian tiimoilta huokaista helpotuksesta, oli meidän aika jäädä pois bussista ja lipuntarkastajaa ei näkynyt. Sitten asemalle varmistamaan, lähtisikö sieltä junaa. Aikataulun mukaan juna Wieniin lähtisi 20.15, matka kestäisi tunnin ja yöjunamme lähtisi 21.27. Hieman sydämentykytyksiä, saa nähdä päättyisikö Bratislavan retkemme katastrofiin. Ei auta muu kuin korjata omaa asennetta, toki harmittaisi jos myöhästyisimme yöjunasta, mutta sitten etsisimme yöpaikan ja jatkaisimme matkaa aamulla.
Junassa matkalla Bratislavasta takaisin teimme suunnitelman, miten toimia asemalla. Mieheni ja vanhin lapsistamme juoksisivat tavaransäilytykseen minkä jaloistaan pääsevät ottamaan reppumme sieltä. Äitini ja keskimmäinen lapsista menisivät heidän perässään ottamaan laukkuja ja minä ja nuorimmainen selvittäisimme, miltä raiteelta junamme lähtisi ja missä raide sijaitsi. Jännityksestä lähes jäykkinä odotimme junan oven takana kun juna tuntui maleksivan viimeiset metrit asemalle. Katsoimme kelloa, jos kaikki sujuisi hyvin, ehtisimme.
Asemalla suunnitelman mukaan lähdimme kukin tekemään sovitusti. Minä etsin lähimmän näytön, mistä näkisin lähtevät junat. Onneksi junamme ei lähtisi sellaiselta raiteelta, joka olisi kovin kaukana. Sydän hakkasi, kädet tärisivät ja hiki virtasi, mutta loppujen lopuksi ehdimme junaamme kun nousimme heti ensimmäiseen vaunuun. Jo liikkuvassa junassa lähdimme sitten etsimään oikeaa vaunua ja meidän hyttiämme. Kun pääsimme oikeaan vaunuun, hämmästykseksemme meidän hytti oli lukittuna ja siellä selvästi oli porukkaa. Meitä kohti saapui konnari, jolle osoitimme lippuamme ja hyttiämme. Hän kuitenkin ohjasi meidät viereiseen hyttiin. Hämmentyneinä menimme meille osoitettuun hyttiin. Konnari ei puhunut englantia, eikä minun saksan kieleni ollut riittävä hänen kanssaan kommunikoimiseen. Konnari pyysi interrail-lippumme, passimme ja paikkalippumme ja lähtikin niiden kanssa pois, vaikka oletin hänen vain katsovan ne läpi. Hetken päästä lähdin perään, mitä nyt oikein oli tapahtumassa. Koitin saada kysyttyä, missä lippumme ja passimme olivat ja sain vastauksen, että saisimme ne aamulla takaisin. Tähän oli kai tyytyminen, kai tämä oli tässä junassa tapana. Aloimme asettua hyttiimme. Hytissä oli kuusi sänkyä, kolme molemmilla seinustoilla. Nuorimmainen lapsista on kova pyörimään ja sängyissä oli melko olemattomat reunat, joten hänet laitettiin alasängylle, minä otin toisen alasängyn. Mieheni ja äitini ottivat keskimmäiset sängyt ja isommat lapset pääsivät ylimmille sängyille. Tavaroille oli aivan hyvin tilaa, mutta sänkyjen välinen käytävä meinasi käydä ahtaaksi siinä kun laitoimme lakanoita paikoilleen.
Sitten meille kävi selväksi, että hytissä oli pieni ongelma, nimittäin hytin tuuletusikkuna rävähti auki, yritimme sulkea sen, mutta se aukesi koko ajan uudelleen. Kävin sanomassa asiasta konnarille, joka teippasi ikkunaa ilmastointiteipillä. Sitä sai laittaa melkoisen kerroksen, koska ikkuna aukesi koko ajan. Mietimme jo, että tämähän tästä vielä puuttuikin, saisimmekohan nukuttua ollenkaan. Lopulta lähes koko rullallinen ilmastointiteippiä pitkin ikkunan reunoja, ikkuna pysyi kiinni. Pohdimme, oliko ikkunan vuoksi meidän hytissämme muita. Niin tai näin, kyllä alkoi jo uni maittaa. Päivä oli ollut pitkä ja tapahtumarikas. Näin paljoa jännitystä emme kyllä enää kaipaisi. Mutta olipas ihana viimein makoilla sängyssä ja painaa pää tyynyyn. Unta ei tarvinnut juuri odotella, päivä ulkosalla, reipas kävely ja jännitys tekivät tehtävänsä ja nukuimme kaikki sikeästi koko yön.
Oliko sitten ollut viisas ratkaisu lähteä käymään Bratislavassa? Tähän ei mielestäni ole oikeaa tai väärää vastausta. Eihän se mennyt kuten olimme ajatelleet, mutta toisaalta näimme Bratislavan vanhaa kaupunkia, sekä linnan. Kolmessa tunnissa ei paljoa ehtinyt ja Wienissäkin olisi nähtävää riitänyt. Nyt kuitenkin kävimme tällaisen pikaisen pyrähdyksen Slovakian puolella, turha tuota on alkaa harmittelemaan.
