21. päivä Italiassa (26.6.2017) Kotimatka
Kolme viikkoa Italiassa oloa takana, edessä pitkä matka kotiin.
Kolme viikkoa kului mielettömällä vauhdilla kiertäessä pitkin Italiaa. Paljon nähtiin, paljon jäi näkemättä. Olimme tavallaan kolme erilaista lomaa saaneet viettää yhdellä kertaa, ensin kaupunkiloma Roomassa, sitten huvilassa Toscanassa ja sitten vielä lähes viikko Gardajärvellä. Nyt oli kuitenkin aika palata kotiin. Aloitimme kotimatkan Riva del Gardalta, missä kävimme illalla uimassa ja syömässä. Edessä olisi noin 600 kilmetrin ajomatka takaisin Roomaan lentokentälle. Aikaa meillä oli hyvin, mutta ei tietenkään loputtomasti. Nousimme autoomme ja lähdimme yötä myöten ajomatkallemme. Lapset nukahtivat takapenkille melko nopeasti ja me mieheni kanssa juttelimme ja mietimme matkaamme tyytyväisin mielin. Niin kuitenkin minuakin alkoi väsyttää ja nukahdin jossain vaiheessa, vaikka lupasin, että pidän ajomatkalla miehelleni seuraa. Jossain vaiheessa heräsin, kun mieheni töni minua hereille, olimme Firenzen kohdalla ja Firenzen tuomiokirkko näkyi moottoritielle valaistuna ja upeana. Hieman siinä raotin silmiäni ja jatkoin nukkumista. Mieheni kertoi myöhemmin, että oli ollut välillä aivan hätää kärsimässä kun oli tehty tietöitä ja google mapsin mukaan ei ollut edes tiellä ja pelkäsi ajaneensa harhaan. Oli minua koittanut herättää, niin olin vain murahtanut, että anna nukkua. Reilua.
Jossain vaiheessa hertäsin siihen, että olimme pysähdyksissä jollain parkkipaikalla. Ulkona oli edelleen pimeää ja mieheni nukkui kuskin paikalla. Hölmistyneenä koitin selvittää, missä olemme ja paljonko kello on. Hetken päästä miehenikin heräsi ja sanoi, että oli alkanut niin väsyttää, että oli pakko pysähtyä hetkeksi. Tuli huono omatunto, kun en itse uskaltanut Italiassa ajaa ja en ollut pysynyt hereillä, vaikka olin niin luvannut. Lapsetkin heräilivät, kävimme huoltoasemalla vessassa ja ostimme matkaeväiksi sipsejä ja juotavaa. 'vielä oli ajomatkaa jäljellä, mutta näytti siltä, että hyvin ehtisimme.
Loppumatkan minäkin pysyin hereillä ja aamuyöstä saavuimme Roomaan. Ajoimme suoraan lentokentälle ja löysimme vaivattomasti oikean parkkihallin, minne palauttaa vuokra-auto. Auttoi tietenkin se, ettei muuta liikennettä ollut paljoakaan ja kylttejä oli helppo seurata sekä kaistojen vaihto tarvittaessa sujui näppärästi. Parkkihalliin meitä vastaan tuli mies, joka ilmeisesti työskenteli siellä autovuokraamolle. Aloimme siivoamaan autoa, mutta hän sanoi, ettei tarvitse, se kyllä siivotaan heidän toimesta. Palautimme avaimet hänelle ja lähdimme laukkuinemme kohti lähtöselvitystä.
Meillä oli ollut paha pelko siitä, että meidän matkatavarat painaisivat enemmän kuin saisivat, mutta varmuutta meillä ei asiasta ollut. Jonkin verran olimme pakanneet painavempia esineitä kävimatkatavaroihin, koska niitä ei ole pahemmin punnittu. No, nyt punnittiin ja niinhän siinä kävi, että osassa laukuista oli ylipainoa. Ei muuta kuin purkamaan laukkuja ja pakkaamaan uudelleen niin, että paino tasoittuu. Pari kertaa piti puntarilla käydä, mutta saimme sallittuihin määriin laukut. Lento oli täynnä ja matkustajia pyydettiin jättämään osa käsimatkatavaroista ruumaan. Mekin pari käsimatkatavaraksi tarkoitettua laukkua laitettiin ruumaan. Tästä ei tullut mitään lisäkustannuksia. Sitten vain odottelimme. Lento lähti ajallaan ja taisimme kaikki nukkua lennolla. Helsingissä vaihdoimme Kemi-Tornioon lentävään koneeseen, mutta minulla ei ole mitään muistikuvaa vaihdosta. Lopulta vain olimme kotona. Oli jotenkin todella helppoa, kun lensimme kotikentälle, ei tarvinnut tunteja jälleen istua autossa Helsingistä kotiin. Onnistunut valinta siis.
Ja näin siis päättyi unelmalomamme Italiassa.
