2019 - meidän toisen Interrail-matkan suunnittelua
Kartat ja opaskirjat levällään ja suuntana Brittein saaret, suunnittelun riemua.
Vuodelle 2019 halusimme suunnitella matkan Iso-Britanniaan ja Irlantiin. Halusimme nähdä Lontoon, vierailla Skotlannissa, mistä siirtyisimme Pohjois-Irlantiin ja Irlantiin. Skotlanti on kiehtonut meitä pitkään, eikä hinkua matkustaa sinne ole ollenkaan hälventänyt Outlander-sarja, jota mieheni kanssa katsoimme. Myös ystävämme, joiden kanssa olimme Pariisissa 2015 ja Italiassa 2017 olivat innokkaita lähtemään samaa matkaa. Hekin tällä kertaa olivat junan kannalla, koska Britannian meille vääränpuoleinen liikenne hirvitti sen verran, ettei autoilu oikein innostanut. Myös äitini oli innokas lähtemään mukaan. Niinpä aloimme lyödä viisaita päitämme yhteen ja suunnitella reittiä.
Järkivimmäksi koimme lentää Lontooseen, sieltä matka jatkuisi junalla Yorkiin, Edinburghiin, Invernessiin, Belfastiin ja lopulta Dubliniin, mistä lento kotiin. Pohdimme, millainen Interrail-lippu olisi järkevin, global lippu, vai yhden maan liput Iso-Britanniaan ja Irlantiin. Emme kuitenkaan ehtineet lippuja vielä täysin vertailla, kun ystävämme ehdottivat, että matkustaisimme junalla koko alkumatkan. Se veisi aikaa, eikä mantereelta siirtyminen Britanniaan olisi aivan halpa. Myönnyimme kuitenkin tähän, koska ymmärsimme heidän lentopelkonsa. Tämä myös ratkaisi lippuun liittyvät pohdinnat, nyt pitäisi vain laskea, kuinka monta matkustuspäivää tarvitsisimme. Reitti alkoi muotoutua tällaiseksi:
- Lontoo 10.-15.6.
- York 15.-18.6.
- Inverness 18.-20.6.
- Edinburgh 20.-23.6.
- Belfast 23.-25.6.
- Dublin 25.-28.6.
Lontoosta ajattelimme tehdä retket Stonehengelle, Windsoriin ja mahdollisesti Southamptoniin. Emmerdale-fanina aloin haaveilla retkeä sarjan kuvauspaikoille Yorkissa ollessamme ja katsoimme myös Outlander- ja Game of Thrones -kierroksia, mutta niiden hintalappu oli sellainen, että jätimme suosiolla väliin. Belfastissa halusimme ehdottomasti Titanic-museoon, koska laivan tarina on aina kiehtonut minua kovasti.
Näillä ajatuksilla aloimme jalostaa suunnitelmiamme. Alkumatkan matkustaisimme suorinta reittiä Brysseliin, mistä menisimme Lontooseen Eurostar-junalla, johon saa Interrail-lipulla alennuksen. Hotelleja aloimme etsiä aivan liian myöhäisessä vaiheessa, joten budjettiin sopivien majoitusten löytyminen oli hankalaa. Etenkin Lontoo ja Edinburgh tuottivat kovasti päänvaivaa. Lopulta Lontoossa tingimme sijainnista, jotta saimme muuten kriteereihin sopivan hotellin varattua. Edinburghissa jouduimme tekemään myönnytyksiä niin hinnan kuin sijainninkin osalta. Mikä loppujen lopuksi osoittautui aivan hyväksi ratkaisuksi. Lennot varasimme Dublinista Kööpenhaminaan, koska se oli edullinen reitti ja sieltä pääsisi näppärästi parilla junan vaihdolla kotiin (Kööpenhamina -> Göteborg, Göteborg ->Luleå)
Asia ei kuitenkaan mennyt (yllätys yllätys) näin helposti. Ruotsissa tehtiin pohjoisen rataosuuksilla kunnostustöitä juuri silloin kun meidän pitäisi päästä lähtemään matkaan. Joitain rataosuuksia oli korvattu bussikyydeillä, mutta matka-aika pidentyi ja koimme sen hankalana vaihtoehtona. Ystävämme päättivät matkustaa alkumatkan autolla Brysseliin asti, sieltä jatkaa junalla. Ja samalla päättivät myös kääntyä Edinburghista takaisin. Me aloimme miettiä alkumatkalle vaihtoehtoja. Paras vaihtoehto vaikuttaisi olevan matkustaa Turkuun ja sieltä laivalla Tukholmaan. Jotta olisimme Lontoossa 10.6., pitäisi meidän viikonloppuna siirtyä Brysseliä kohti. Silloin hyttien hinnat vain olivat melkoisen korkeat. Tämä tarkoitti sitä, että meidän pitäisi joko aikaistaa lähtöä tai varata kalliit hytit.
Pitkän harkinnan ja reittikarttojen tutkailun jälkeen päätimme, että lähtisimme reissuun jo pari päivää aikaisemmin (onneksi emme vielä olleet tilanneet Interrail-lippuja). Mietimme vain, missä viettäisimme nämä ylimääräiset päivät ennen Lontoota. Päädyimme Wieniin ja sieltä matkustaisimme Sveitsiin ja Liechtensteiniin ja tämän mutkan jälkeen Lontooseen. Skotlannista löysimme Jacobite Steam Trainin, höyryjunan, joka matkaisi mahtavissa Ylämaan maisemissa. Soitin kysyäkseni lippuja, mutta se oli jo loppuunmyyty, puhelimessa sain kuulla, että matkat tähän varataan yleensä vuotta ennen matkaa. Puhelimitse tilasin myös itselleni ja äidilleni liput Emmerdalen kuvauspaikoille, niin studioon kuin kyläänkin. Päätimme, että kun mieheni ja lapset eivät sarjaa katso, turha heidän on lähteä mukaan, ei lapsia jaksaisi kiinnostaa.
Eurostariin tilasin myös istumapaikat soittamalla, koska jostain syystä en saanut lippuja heidän sivujen kautta tilattua, vaikka sen olisi pitänyt onnistua. Olipas mielenkiintoista muistella aakkosia englanniksi ja tavata kuusi nimeä kirjain kirjaimelta.. Noh, kaikki meni oikein, vahvistus lähtettiin sähköpostiin ja suljimme puhelun vasta kun olin saanut tarkistettua sähköpostista, että tiedot olivat oikein. Näytti myös siltä, että Hampurissa junanvaihto olisi aika nopea. joten tilasin soittamalla istumapaikat yöjunaan Hampurista Wieniin. Liput tuli sähköpostiin, mistä sain ne tulostettua mukaan.
Meitä oli jäänyt mietityttämään Jacobite Steam Trainin reitti. Vaikka emme juuri siihen höyryjunaan pääsisi, olisi sama reitti mahdollista totetuttaa muutoinkin. Päätimme tehdä sellaisun muutoksen reittiin, että Invernessistä emme menisikään suoraan Edinburghiin, vaan Glasgowiin maisemareittiä pitkin. Olsimme yhden yön vähemmän Edinburghissa, mutta arvelimme sen olevan sen arvoista.
Pakkaamisessa oli miettiminen. Mitä vaatetta pakata kolmen viikon markalle. Britanniasta tulee mieleen vesisateet, pitääkö valmistautua niihin, vai onko lämmintä ja aurinkoista. Kysyin neuvoa vuosia Britanniassa asuneelta kaverilta ja vastaus oli, että kannattaa varautua kaikkeen, sää voi olla mitä tahansa. Niinpä pakkasimme useammat pitkät housut ja shortsit, samoin huppareita, t-paitoja kuin sateenkestävät takit. Kenkiä mukaan lähtisi lenkkarit ja sandaalit. Rinkat täyttyi kovaa vaihtia, vaikka olimme laskeneet, että pyykkiä saisimme Yorkissa pestyä, se vähensi reilusti pakattavien vaatteiden määrää. Edinburghin hotellissa meillä olisi uintimahdollisuus, joten uimavaatteet lähtivät myös mukaan.
Näin oli reitti ja valmistelut saatu hyvälle mallille. Pitää vielä mainita Interrail-lippujen tilaamisen kanssa tapahtuneesta aloittelijan virheestä. Olimme tilaamassa lippuja hyvissä ajoin, koska ne olivat alennuksessa. Olin niitä jo kovaa vauhtia netin kautta tilaamassa, kunnes tajusin, että nuorimmaisella ei ole passi voimassa. Ja tilauksessa piti merkitä passin numero, koska se tulee lippuun näkyviin. Joten emme sitten saaneetkaan lippuja ostettua alennuksessa. Tämä myöhemmin osoittautui hyväksi asiaksi, koska matkasuunnitelmat sen jälkeen vielä muuttuivat. Joten sinänsä meni hyvin, vaikka silloin harmitti.
Seuraavassa tekstissä päästäänkin sitten jo matkaan.
