20. päivä Italiassa (25.6.2017) Veneretki Gardajärvellä
Kylmää kyytiä Gardajärvellä ja kotimatka alkaa.
Oli yhtäkkiä jo viimeinen aamumme Gardajärven hotellissamme. Edellisenä yönä oli ollut kova ukkonen ja vettä satoi edelleen. Olimme varanneet veneretken viimeiselle päivällemme ja hieman mietitytti, tuleeko retkestä mitään tuulisen sään ja vesisateen vuoksi. Pakkasimme kuitenkin auton hyvissä ajoin ja kirjauduimme ulos ihanasta hotellistamme. Meidän parkkipaikalla oli toinen auto ja olimme joutuneet parkkeeraamaan omamme kauemmas. Kyllä hammasta kiristi kun kävelimme meidän paikalle parkkeeranneen auton ohitse, Ruotsin kilvillä vielä, mokomakin. Siinä sitä vesisateessa sitten kannettiin matkalaukkuja portaita ylös autollemme. Ärsytti! Noh, eihän siinä mikään muukaan auttanut kuin koittaa saada tavarat autoon ja suunnata Limonen satamaan, mistä nousisimme veneen kyytiin. Matkalla sinne tiellä oli paikoin isoja kiviä, oli ilmeisesti sen verran myrskynnyt, että kiviä oli vuorenrinteiltä päässyt vierimään tielle, vaikka kallioseinämät oli suojattu verkoilla. Tästäkin huolimatta alamäkeen ajaessamme maantiepyöräilijät ajoivat meidän ohitse. Aika hurjaa mutkaisella tiellä, eivät tainneet pyöräillä sitä reittiä ensimmäistä kertaa. Kun pääsimme satamaan, alkoi sade jo hieman hellittää. Kuitenkin, kun pääsimme autosta ulos, jyrähti vielä melkoisella äänenvoimakkuudella. Salamaa emme nähneet, mutta ei jäänyt epäselväksi, mikä ääni oli. Veneemme lähtöpaikka oli järven toisella puolella Malcesinessä. Venettä ei vielä näkynyt, joten istahdimme kahvilaan satamassa. Vähän edelleen jännitti, tuleeko vene vai ei. Lopulta vene kuitenkin saapui ja pääsimme kyytiin. Kyseessä oli mukavan kokoinen vene, jossa oli sisätilat sekä katolla penkit. Nyt ei olisi kyllä ulos asiaa, sen verran oli kylmä ja märkä ilma. Paljon tyhjiä paikkoja ei ollut, mutta pääsimme istumaan vierekkäin.
Vene seilasi etelää kohti melkoisessa aallokossa. Näimme Villa Feltrinellin, luksushotellin, missä Mussolini on myös asustellut oppaan mukaan. Sitten ajoimme hiljaa Island of Gardan ohitse ja jatkoimme Sirmioneen, missä pysähdyimme kahdeksi tunniksi. Toiveena oli päästä uimaan, mutta ilma oli edelleen viileä ja vaikka ei satanut enää, silti kalsea. Kiertelimme Sirmionessa, näimme mm. Scaligerin linnan, joka on hyvin säilynyt 1200-luvulla rakennettu linna. Linnan vallihaudassa uiskenteli joutsenia ja näky oli oikein kiva. Välillä meidät yllätti sadekuuro, välillä aurinkokin yritti paistaa. Kävimme linnan takana rannalla kävelemässä ja seikkailimme kaupungin kapeilla kaduilla. Ja piti sitä jäätelötkin syödä.
Sirmionesta matka jatkui järven itärannikolle Bardolinoon. Satamasta lähti minijuna, joka kiersi lähistön ja hyppäsimme sen kyytiin. Kierroksen jälkeen haimme vähän syötävää ja kävelimme satamasta hieman syrjemmälle rantakatua pitkin syömään eväitä. Siellä meitä kohti uiskenteli uteliaita joutsenia poikasineen. Emme tainneet olla ainoita, jotka heille leipää antoi, sen verran tottuneesti ne meitä lähestyi. Bardolinossa pysähdys kesti 1,5 tuntia, joka meni aika nopeasti, etenkin kun aurinko alkoi viimein paistaa ja lämmittää. Kun palasimme veneelle, päätimme mennä istumaan yläkannelle.
Kun vene lähti liikkeelle ja poistui suojaisasta satamasta, saimme kokea aaltojen pärskeet kasvoilla, vaikka aika ylhäällä olimmekin. Päätimme kuitenkin jäädä siihen istumaan, lapset kääriytyivät pyyhkeisiin, jotka olimme uimatauon toiveissa ottaneet mukaan, jotta eivät aivan täysin kastuisi. Vene matkasi jälleen pohjoiseen, ensin Malcesineen ja sitten Limoneen. Matkalla kohti pohjoista pari miestä tuli temppuilemaan vesiskoottereillaan veneemme peräaaltoihin. Olihan se hurjan näköistä kun hyppäsivät ilmaan peräaallon avulla. Sitä jonkin aikaa katsoimme, kunnes päätimme siirtyä alas kuivattelemaan. Pohjoisessa oli vielä melko pilvistä ja maisemat sinne näyttivät hurjilta, matalalla roikkuvat tummat pilvet, jotka peittivät järven reunamien vuorten huiput sisäänsä ja saivat järven vedenkin näyttämään synkältä. Perillä takaisin Limonessa olimme viiden jälkeen, retki oli kestänyt noin kahdeksan tuntia. Olisi ollut mahtavaa, jos sää olisi ollut lämmin ja aurinkoinen, kuten se tähän asti oli ollut, mutta retki oli säästä huolimatta oikein mukava. Suosittelemme!
Veneretken jälkeen päätimme ajaa Rivaan syömään ja minä ja lapset kävimme uimassa. Sen verran harmitti, ettemme olleen järvivedessä uineet, että nyt päätimme sen toteuttaa. Mieheni ei halunnut uida, häntä hieman hermostutti edessä oleva ajomatka Roomaan. Lapset halusimme väsyttää, jotta saisivat nukuttua autossa. Järven vesi oli kylmää, minua se virkisti, mikä oli hyvä, kun olin lupautunut valvomaan ajomatkan mieheni kanssa pitäen hänelle seuraa ja auttamaan navigoinnin kanssa. Kuinkas siinä sitten kävikään, siitä seuraavassa kirjoituksessa.
