2. matkustuspäivä (7.6.2019) koko päivä etelää kohti
Jos edellinen päivä oli tiukka matkustuspäivä, niin tänään sitä vasta matkustettiinkin.
Jälleen aikainen herätys. Edellisenä iltana olimme pohtineet, mihin aikaan herätys pitäisi asentaa, jotta olisimme oikeaan aikaan aamupalalla. Puhelimet olivat siirtyneet automaattisesti Ruotsin aikaan, tajusimme sen aamusta ja lähdimme aamupalalle oikeaan aikaan. Viereisessä hytissä mummi ja pari lasta veti vielä sikeitä ja saimme tovin koputella heidän oveensa ennen kuin heräsivät. Aamupalalla oli paljon porukkaa. Meidän oli vaikea löytää pöytää meille kuudelle. Olemme aina pitäneet Tallinkin aamupalabuffetista, eikä se tälläkään kertaa tuottanut meille pettymystä. Edessä olisi pitkä matkustuspäivä, joten koitimme syödä itsemme kylläisiksi. Lapset ovat vähän huonoja syömään aamusta, mutta buffetista löytyi kaikille jotain mielekästä syötävää.
Aamupalan jälkeen palasimme hytteihimme pakkaamaan tavarat, joita ei onneksi juurikaan oltu ehditty levitellä. Sitten aloimme valmistautumaan maihin saapumiseen. Aamuaurinko paistoi jo kun astuimme ulos laivasta ja aloimme pohtia parasta keinoa siirtyä rautatieasemalle. Päädyimme lopulta ottamaan taksin, koska metroasemalle oli matkaa ja halusimme ehtiä mahdollisimman aikaseen junaan Tukholmasta Kööpenhaminaa kohti. Asemalle päästyämme huomasimme hätiköineemme turhaan, lipunmyynti ei ollut vielä avautunut. Istuskelimme aseman edustalla ja päätimme kokeilla paikkalippujen hankintaa puhelimella sj.se -sivuilta. Pääsin varauksessa pikkuhiljaa eteenpäin, yllätyksenä tuli, että paikkalippuja tilatessa tuli syöttää interrail-lipujen numerot varauksen yhteydessä. Ensimmäisellä yrityksellä olin niin hidas, että istunto päättyi ennen kuin sain varausta loppuun asti Eikun uudelleen, onneksi ei ollut kiirettä. Toisella yrittämällä sain liput hankittua. Paikkaliput kuudelle hengelle Tukholmasta Kööpenhaminaan maksoi 432 Ruotsin kruunua, eli vähän yli 40 euroa. Junamme lähti Tukholmasta klo. 7.22, Kööpenhaminassa olisimme klo 12.31.
Junassa istuessamme ihmettelin jatkoyhteyttä Kööpenhaminasta Hampuriin. Emme meinanneet löytää sopivaa yhteyttä ja aloimme jo pohtia, miten pääsisimme Kööpenhaminasta jatkamaan eteenpäin. Viiden tunnin junamatka venyi, koska jouduimme kuulutuksen mukaan odottamaan vastaantulevaa junaa. Juna meni ohitsemme ja matka jatkui. Pysähdyimme jollekin asemalle pian, jolle ei olisi pitänyt pysähtyä. Odottelimme ja odottelimme. Jonkin ajan päästä tuli kuulutus, että juna ei pääse etenemään, koska yhteydet oli poikki, eivätkä tiedä onko vastaan tulossa muita junia. Siinähän se aika kului ihmetellessä, miten on mahdollista vuonna 2019, että yhteydet on niin totaalisesti poikki. Netti kuitenkin toimi. Lähes tunnin odottelimme, kunnes matka viimein jakui. Onneksi ei ollut varattuna Kööpenhaminasta jatkoa vielä kun ei ollenkaan ole selvillä, milloin sinne pääsemme.
Pääsimme kuin pääsimmekin loppujen lopuksi Kööpenhaminaan. Tukholmasta saapunut juna jäi kauas asemalta, minne saikin kävellä, mikä oli toisaalta ihan hyvä, olimmehan juuri istuneet monta tuntia. Lapset kyllä nukkuivatkin junassa välillä, saivat otettua takaisin aikaista herätystä. Asemalla menin lipunmyyntiin kyselemään jatkoyhteyttä Hampuriin. Muut olivat sillä välin ihailleet pientä junaradan pienoismallia. Lipunmyynnissä kuulin, että ratakunnostustöiden vuoksi Kööpenhaminasta Rödbyyn olisi bussiyhteys ja Rödbyn satamasta matka jatkuisi junalla. Bussi lähtisi Kööpenhaminasta 15.10, juna Rödbystä 17.36 ja Hampurissa olisimme 20.16. Paikkaliput kustansivat 180 Tanskan kruunua, eli noin 25 euroa. Perillä emme aikataulun mukaan olisi hetkeäkään liian aikaisin, koska meillä oli valmiiksi liput yöjunaan Hampurista Wieniin ja se juna lähtisi 20.29. Saksassa junat yleensä olivat aika täsmällisiä, mutta hieman hirvitti, ehtisimmekö ajoissa.
Meillä oli vielä aikaa ennen kuin bussimme lähtisi. Söimme asemalla ruuan, koska aikaa ei valtavasti olisi, jotta kannattaisi asemalta lähteä. Tulipa myös testattua aseman vessat, jotka olivat siistit. Niihin oli pääsymaksu, ei kovin iso, mutta en muista summaa. Löysimme hyvin bussille ja pääsimme jatkamaan matkaa. Bussissa ei ollut paljon muita. Niin matkasimme Tanskan läpi kohti Rödbyn satamaa. Siellä nousimme junaan. Juna puolestaan siirtyi laivaan, jolla siirtyisimme Saksan puolelle Puttgardeniin. Laivamatkan ajaksi oli poistuttava junasta ja menimme laivan kannelle auringonpaisteeseen. Ulkoilma teki hyvää, vaikka tuuli olikin melkoinen ja tuiversi hiuksissa. Saimme nautittua (vaikka aikataulu jännitti) tästä jännittävästä kokemuksesta, ei sitä kovin usein tule matkustettua junalla laivaan. Tätä yhteyttä ei nykyään käsittääkseni enää ole, oli hienoa saada kokea se silloin ja lapsetkin tämän erikoisuuden muistavat.
Noin tunnin mittaisen laivamatkan jälkeen oli aika jälleen palata junaan. Matka jatkuisi Hampuria kohti. Tuijottelimme kelloa ja kerroimme konnarille, että meillä on jatkoyhteys Hampurista. Saimme tiedon mille raiteelle junamme saapuisi Hampuriin ja miltä raiteelta juna Wieniin lähtisi. Konnari vakuutti, että ehtisimme kyllä junaan. Eihän se auttanut kuin luottaa siihen. Hampuriin saavuimme aika tarkkaan aikataulussa. Ohjeen mukaan löysimme oikean raiteen ja ehdimme Wieniin matkaavaan junaan. Liikaa aikaa ei kyllä siirtymiseen ollut, mutta tärkeintä oli, että ehdimme ajoissa.
Olin varannut etukäteen meille istumapaikat Wieniin matkaavaan junaan. Paikkaliput olivat maksaneet 84 euroa, joten ei kovin edullinen matka. Junassa meillä oli kuuden hengen osasto, jossa oli kolme istuinta molemmin puolin osastoa. Penkit sai vedettyä yhteen niin, että niistä muodotui kolme sänkyä. Söimme vähän eväitä pois ja aloimme suunnitella, miten me kuusi mahduttaisiin kolmeen sänkyyn. Päädyimme ratkaisuun, jossa nukkuisimme limittäin niin, että kolmen päät olivat toisessa päässä kuin muiden kolmen. Olihan se melko mielenkiintoista. Olin tälle reissulle varautunut unimaskilla ja korvatulpilla ja itse sain unen päästä kiinni melko helposti. Muut olivat valvoneet pitempään ja kertoivat aamulla minulle, että jonkin matkaa Hampurin jälkeen oli ollut ukkosta, salamat oli välähdelleet ja vettä satanut kovasti. Kiitos korvatulppien en ollut tiennyt tästä mitään. Muillekin korvatulppia tarjosin, mutta muut eivät niitä halunneet. Myös lapsilla oli unimaskit, mutta eivät osanneet nukkua ne silmien päällä. Yöllä kävin välillä hereillä kun tyttäreni potki minua unissaan, mutta vaihdoin vain hieman asentoa ja jatkoin unia.
Tällainen oli siis seikkailumme toinen päivä. Melkoista matkustamista, mutta seuraavana päivänä saisimme nauttia kauniista Wienistä.
