2. matkustuspäivä (6.6.2015) Ruotsin halki Tanskaan ja edelleen Saksaan
Toinen matkustuspäivä. Olemme aamulla hieman kuuden jälkeen pilvisessä Tukholmassa. Siellä meillä on noin kahden tunnin vaihtoaika Kööpenhaminaan menevään junaan. Emme rautatieasemalta lähteneet mihinkään, söimme siellä aamupalan ja tutkimme vähän paikkoja. Väsynyttä porukkaa olimme, joten ei ollut juuri edes hinkua mihinkään lähteä.
Tukholmasta matka jatkui 8.13 lähtevällä junalla, Kööpenhaminassa olisimme klo. 13:22. Kööpenhaminassa luvassa olisi pikainen vaihto Hampuriin menevään junaan. Mielessä oli matkatoimiston virkailijan varoitukset, Kööpenhaminaan menevä juna olisi hyvin todennäköisesti myöhässä ja emme ehtisi Kööpenhaminasta lähtevään junaan. Noh, ei auta kuin toivoa, että juna olisi aikataulussa. Junassa pojat halusivat katsoa lastenohjelmaa tabletilta, mutta meillä ei ollut sellaisia kuulokkeita, joista molemmat olisivat voineet kuunnella. Yrittivät pitää ääntä hiljaisella, mutta siitä tuli muilta moitteita, joten sen sammutimme suosiolla. Meillä oli pari paikkaa siten, että olimme selkä menosuuntaan. Ihan yhtäkkiä vanhin lapsista alkoi voida huonosti ja alkoi oksentaa. Nopeasti saimme pussia esiin, joten kovin pahaa jälkeä ei tullut. Hajusta sitten nuorimmainenkin alkoi voida huonosti ja oksensi myös. Voi ei, matkapahoinvointia ja junamatka on vasta aluillaan. Vaihdoimme keskenämme paikkoja niin, että pojat saivat olla menosuuntaan päin. Vaatteta piti viruttaa junan vessassa ja aika hyvin saatiin hajut pois. En voinut olla huolestumatta siitä, tulisiko näin käymään jatkossakin. Ainakin pyrkisimme matkustamaan niin, ettei vanhimmainen etenkään olisi selkä menosuuntaan. Pojilla kuitenkin hymy oli herkässä ja lähes viiden tunnin junamatka meni muutoin mukavasti.
Junamme piti olla Kööpenhaminassa klo. 13:22 ja juna Hampuriin lähtisi klo. 13:45. Loppumatkasta alkoi näyttää hyvältä, juna ei olisi kuin pari minuuttia myöhässä. Selvitimme konnarilta, mille raiteelle meidän juna tulisi ja miltä raiteelta jatkoyhteys lähtisi. Kun juna lähestyi Kööpenhaminaa, otimme hyvissä ajoin reput selkään ja olimme valmiina ampaisemaan junasta. Edelleen hyvältä näyttää, vaikka viimeiset kilometrit juna tuntuu matelevan. Heti kun junasta pääsi, syöksyimme junasta ulos. Nuorimmainen istui rattaissa, joista mieheni huolehti. Minä pidin vanhinta kädestä ja tyttärestä piti mummi huolta. Lähes juoksujalkaa siirryimme sille raiteelle, josta Hampuriin lähtevän junan pitäisi lähteä. Siinähän juna jo olikin. Onneksi huomasin katsoa tauluun, ennen kuin hyppäsimme junaan, eihän tämä vielä edes ole meidän juna. Hyvin siis ehdittiin. Huh, yksi huoli vähempänä. Siinä saimme laiturilla vähän jaloitella, edessä olisi jälleen noin neljä ja puoli tuntia junamatkaa.
Kööpenhaminasta Hampuriin menevä juna tarjosikin lapsille melkoisen elämyksen kun juna meni lautan autokannelle ja lautalla matka jatkui Tanskasta Saksaan välillä Rödby-Puttgarden. Noin tunti meni lautalla. Voi sitä riemua ja ihmetystä kun lapset huomasivat, mitä tapahtuu! Laivalla oli kovin tuulista, mutta silti nautimme auringosta kannella ja vähän tutkimme lautan kauppoja. Tämä toi kyllä pitkälle matkalle mukavaa virkistystä myös aikuisille. Ja ehkä jotain tuli kaupasta ostettuakin.
Nuorimmaisella tuli uni, onhan päivä ollut raskas. Mutta kyllä toi mukavaa vaihtelua tämä osuus matkasta! Nyt taas jaksaa istua junassa. Käsittääkseni tätä järjestelyä ei enää ole, vielä 2019 matkasimme samaa reittiä.
Hampuriin saavuimme kuuden jälkeen. Hampurissa olisimme muutaman tunnin, yöjuna Müncheniin lähtisi klo. 21:26. Suunnitelmissa oli käydä syömässä, kävimmekin Hampurissa hampurilaisella. Hieman jaloittelimme myös aseman lähistöllä.
Aikaa oli hyvin, joten kävin lipunmyynnissä kysymässä jatkoyhteyttä Münchenistä Pariisiin. Minua palveleva virkailija kuitenkin sanoi, ettei Ranskaan meneviin juniin voi Hampurista ostaa istumapaikkoja, paikkaliput tulisi ostaa raja-asemalta. Sitten hän vielä sanoi, että älkää menkö Ranskaan, Ranska on huono maa. Hämmentyneenä kiitin ja ajattelin, että onpa vähän kummallista, mutta kaipa hän tietää.
Iltaa kohti alkoi lapset olla jo todella väsyneitä. Nuorimmainen nukahti rattaisiin ja isommat lapset kyselivät, milloin juna tulee. Harmiksemme juna oli myöhässä ja jouduimme odottelemaan asemalla pitkältä tuntuvan ajan. Lopulta juna tuli ja pääsimme ahtautumaan lepovaunuun. Meille oli varattuna kuuden sängyn lepovaunuhytistä kolme sänkyä, yksi yläsänky ja molemmat keskisängyt. Siellä oli jo valmiina yksi matkustaja, jolla oli toisen puolen yläsänky. Minä ja vanhin lapsista otimme yläsängyn, jossa ensin yritimme nukkua vierekkäin, mutta kovin oli ahdasta. Sitten minä siirryin nukkumaan jalkopäähän, jolloin tilaa oli ihan hyvin ja me nukuimme todella sikeästi. Tyttäremme nukkui mumminsa kanssa meidän alapuolella ja mieheni nuorimmaisen kanssa toisella puolella. Tavarat mahtuivat hyttiin yllättävän hyvin, yläsängyn luona oven yläpuolella oli hyvin säilytystilaa, jonne kaikki rinkat mahtuivat. Rattaat laitettiin alasänkyjen alle. Jossain välissä alasängyillekin tuli porukkaa, mutta minä olen nukkunut sikeästi ja huomasin asian vasta aamulla. Aamulla seitsemän aikaan olisimme perillä Münchenissä. Vihdoinkin edessä olisi ensimmäinen kunnollinen pysähdys. Siihen mennessä olisimme muutamalla lyhyellä pysähdyksellä matkustaneet lähes 43 tuntia.
