19. päivä Italiassa (24.6.2017) Verona

Julia, oi Julia..

Italian lomamme alkaa jo olla lopuillaan, mutta kun Gardajärvellä ollaan, pitäähän sitä Veronassa käydä. Sinne matka ei olekaan kovin pitkä. Suuntasimme kuitenkin hotelliltamme pohjoiseen, Limone Sul Gardaan, koska kävimme ostamassa seuraavalle päivälle veneretkelle liput. Ja siihen suuntaan kun lähdimme, päätimme kiertää järven ja ajaa Veronaan järven itärannikkoa pitkin. Osa matkasta, etenkin pohjoisessa kulki järven rantaa pitkin, mutta etelään päin mennessä tie menikin kauempaa järvenrannalta. Meidän mielestämme paremmat näköalat on ajaessa järven länsirannikkoa pitkin. Mutta tulipa käytyä tälläkin puolella. 

Veronassa jätimme auton jälleen parkkihalliin ja lähdimme tutkimaan kaupunkia jalkaisin. Lähellä parkkihallia oli sievä suihkulähde, jota jäimme hetkeksi kiertämään ja ihailemaan. Sitten suuntasimme kohti Arenaa, roomalaiselle amfiteatterille. Se oli aika hyvin säilynyt, vaikka pieni Colosseumiin verrattuna. Arenalta jatkoimme kohti Julian taloa (Casa di Giulietta). Julian talon sisäpihalla sijaitsee parveke, missä Julia tarinan mukaan puhui rakkaalle Romeolleen. Talon sisäpiha oli täynnä turisteja. Hetken jo mietimme, käymmekö vain kurkkaamassa pihaa, mutta päätimme liittyä turistitungokseen. Pihalla oli Julian patsas, jonka luona ilmeisesti kaikki halusivat ottaa kuvan pidelleen kättään Julian oikean rinnan päällä. Meille ei oikein selvinnyt, mikä juttu se oikein oli, mutta mitä muut edellä, mekin perässä.  Sisäpihalle johtavan käytävän seinille oli jätetty Julialle viestejä. Olin katsonut pari vuotta aiemmin sellaisen elokuvan kuin Rakkasukirjeitä Julialle, jossa olin nähnyt vietejä jätettävän seinälle. Sen elokuvan myötä muuten rakkauteni Toscanan maisemiin sai melkoisen lisäpotkun.

Julian talolta siirryimme Piazza dei Signorille, kivalle aukiolle Julian talon lähettyville. Sielläkin porukkaa oli paljon. Seuraavaksi päätimme kävellä Romeon ja Julian haudalle. Sinne saikin jonkin matkaa kävellä. Haudalla ei ollut oikeastaan ketään muita kuin me. Siinä yhteydessä sijaitsi myös museo, missä vierailimme. Haudan läheisyydessä oli laatoille kaiverrettuna Romeon ja Julian tarina. Tämä vierailu oli meidän mieleen, koska siellä ei ollut muita. Juttelimme lapsille William Shakespearesta ja Romeon ja Julian tarinasta. Päivä alkoi kääntyä iltaan, kävimme syömässä ja lähdimme hotellia kohti. Tänään olisi pakattava vielä, seuraavana päivänä olisi aika kirjautua hotellista pois. 

Kun pääsimme hotellille, huomasimme jälleen, että meidän parkkipaikalla oli toinen auto. Jouduimme jälleen viemään auton kauemmas, mikä harmitti, koska aamulla pitäisi matkatavarat pakata autoon. Haikein mielin pakkasimme tavaramme. Jätimme uimavaatteet ja pyyhkeet vielä erilleen, koska seuraavana päivänä olisi vuorossa veneretki ja pääsisimme mahdollisesti uimaan.

Yöllä meidät herätti melkoinen ukkonen. Salamoita emme nähneet, välähdyksiä vain, mutta jyrinä oli kovempi kuin kotopuolen ukkosissa. Sen verran järvi ja vuoret antoivat kaikupohjaa jyrinälle, että alkoi jo vähän pelottaa. Menimme mieheni kanssa parvekkeelle katsomaan, missä suunnassa ukkonen oikein on. Vaikutti olevan meistä sisämaahan päin. Eiköhän ukkonen hellittäisi, jotta veneretki seuraavana päivänä toteutuisi.