18. päivä Italiassa (23.6.2017) Venetsia

Missä kaikki autot on ja miksi osa kaduista on vettä..?

Tätä päivää olimme odottaneet, matkasimme ihanaan Venetsiaan. Ajomatkaa sinne kertyi noin kaksi ja puoli tuntia. Yritimme päästä ajoissa lähtemään, koska tiesimme, että päivään mahtuisi paljon nähtävää. Jätimme auton isoon parkkihalliin Venetsian ulkopuolelle. Parkkihallin lähistoltä saimme ostettua vesibusseihin liput koko päiväksi. Eihän se ihan halpaa ollut, mutta säästäisi jalkoja kun ei ihan joka paikkaan tarvitsisi kävellä. Sitten hyppäsimme ensimmäiseen Markuksen aukiolle menevään vesibussiin. Lapset olivat aivan ihmeissään, että bussi onkin vene. Olimme asiasta etukäteen puhuneet, mutta silti se oli ihmettelemisen aihe, samoin kuin katuina toimivat kanavat. Olen käynyt Venetsiassa kaksi kertaa aiemmin ja oli ihanaa päästä näyttämään tätä ainutlaatuista kaupunkia perheelle.

Aukiolle päästyämme suuntaismme ensimmäisenä Pyhän Markuksen kirkolle. Meillä oli pari reppua mukana juomapulloja ja kameratarvikkeita varten. Reppujen kanssa kirkkoon ei saanut mennä, vaan reput olisi pitänyt viedä säilytykseen vähän matkan päähän. Lopulta päädyimme siihen, että minä ja lapset kävimme kirkossa, mieheni jäi reppujen kanssa odottamaan. Kirkossa ei saanut kuvata, joten sieltä ei ole yhtään kuvaa. Aika moni kieltoa uhmasi ja kirkossa kaikui huudot "No photos" useaan otteeseen. Osa kävijöistä odotti, että kirkossa olevat työntekijät katsoivat muualle ja sitten napsivat kuvia. Lapsia etenkin myös häiritsi se, että monella miehellä oli lippalakki päässä kirkossa. Lapset jossain vaiheessa tuumasivat, että onpa huonosti kasvatettuja kun eivät usko sääntöjä ja lakkikin päässä. Kirkko oli aivan hieno, en ollut sisällä aiemmin käynytkään. Mieheni oli sillä välin käynyt katsomassa, onko totta, että kupillinen kahvia maksaa maltaita aukion kahviloissa ja tuumasi, että ostamatta jäi, ei ole niin kallista kahvia missään aiemmin nähnyt.

Seuraavaksi lähdimme kävelemään Huokausten siltaa kohti. Emme olleet ainoat sillä suunnalla ja kuvien ottajia riitti. Huokausten sillan jälkeen lähdimme vain kiertämään ja tarkoituksella eksymään Venetsian kapeille kujille kauemmas turistikohteista. Sitä ennen pysähdyimme läheiselle aukiolle kuuntelemaan, kun eräs mies soitti laseilla melodioita. Laseja oli erikokoisia ja niissä oli eri määtä nestettä. Sitten hän vain pyöräytteli sormiaan lasien reunaan ja niin muodostui musiikkia. Laitan videon Facebookiin.

Kuuntelimme pari melodiaa ja lähdimme vain johonkin suuntaan. Ja hauskaa meillä olikin, välillä päädyimme umpikujiin, toisinaan olimme ainoat joillakin kaduilla. Nautimme hiljaisuudesta ja aidommasta Venetsiasta. Söimme jäätelöt jollain aukiolla, en edes tiedä missä se oli, tarkoituksella ei karttaa juuri katsottu. Kun olimme aikamme näin kierrelleet, päädyimme Grand Canalin varrelle. Siitä hyppäsimme jälleen vesibussiin ja suuntasimme Rialton sillalle. Siinä aikamme asiaa harkittuamme, tilasimme gondoliajelun. Otimme muistaakseni puolen tunnin ajelun (taisi kyllä kestää vajaan puoli tuntia) ja se maksoi 80e koko perheeltä. Kyllähän se hinta kirpaisi, mutta kun kerran täällä olimme.. Lapsia vähän jännitti gondolissa, etenkin vanhin lapsista pelkäsi, että se keikkaa. Mutkissa gondolieeri huusi jotain, joka nostatti huvittuneen hymyn lasten kasvoille. Kiersimme kapeita kujia pikin rauhalliseen tahtiin. Kaikki henkäilimme ihastuksesta ja vanhin lapsista tuumasi, että hänellä on kaksi haavetta elämässä, tämä ja oma koira ja nyt toinen on toteutunut. Vuodet ovat tuohon kyllä tuonut muutosta, mutta se oli aivan ihanasti silloin sanottu ja jäänyt mieleen. Aika meni nopeasti ja kohta olimmekin jo takaisin Rialton sillalla. Rahaa paloi, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen ajelu. En tiedä, menisimmekö uudestaan mikäli joskus vielä Venetsiaan päästään, mutta ainakin kerran elämässä kokemisen arvoista. Illalla olisi muuten ollut ajelu kalliimpi, me kävimme päivällä. 

Gondoliajelun jälkeen suuntasimme jälleen sellaiseen suuntaan, missä oli hiljaisempaa. Tavoitteena oli löytää ravintola, jonka hinnat eivät aivan päätä huimaisi ja sitä varten oli suunnattava kauemmas turistien suosimilta alueilta. Aikamme jälleen kuljmme ja kiertelimme. Päädyimme jälleen jollekin aukiolle, missä oli hiljaista. Siinä reunalla oli ravuntola, jonka hintataso vastasi sitä, mihin olimme Italiassa tottuneet. Osa söi pizzaa, osa pastaa. Ruoka oli hyvää, eikä tosiaan hinta päätä huimannut. Venetsiassa on siinä mielessä turvallista "eksyä", ettei kovin kauas kuitenkaan päädy, laguunilla kun ollaan.

Ruuan jälkeen päätimme palata lähemmäs keskeisiä paikkoja, koska halusimme ostaa venetsialaisia naamioita muistoksi. Tiedän, erittäin tavallinen klisee Venetsiassa, mutta meistä ne oli niin hienoja. Ostimme lapsille omat, sekä pari muuten kotiin viemiseksi, samoin pari pientä tuliaisiksi. Maksaessamme ostoksia, kassalla sanottiin, että maksu ei mennyt läpi, pitää käyttää korttia uudelleen. Kiltisti tottelimme. Pari päivää myöhemmin huomasimme, että maksu oli mennyt kahteen kertaan, mutta emme lähteneet takaisin asiaa korjaamaan, eikä muistettu paikkaa, eikä kuitissa ollut yhteystietoja. Paikka ei ollut mikään kadunvarrella sijaitseva koju, vaan kauppa, minkä vuoksi olin hyvin yllättynyt, että tällainen tuplamaksu oli tapahtunut. Mutta kannattaa olla tarkkana. Sama kävi Gardajärvellä huoltoasemalla kun kävimme tankkaamassa. Se oli kuitenkin niin lähellä, että kun huomasimme, että tililtä oli kahteen otteeseen mennyt maksu, kävimme asian korjaamassa. Ensin se ei meinannut onnistua, mutta kun esitin kuitin tankkauksesta ja näytin tiliotteesta, että sama summa on mennyt samalla minuutilla kuitin osoittamaan aikaan, he palauttivat toisen maksun. Kyseessä ei ollut sama päivä, mutta en muista milnä päivänä tuo tankkauksen tuplamaksu oli.

Mutta joo, palataanpas Venetsiaan. Ostosten jälkeen alkoi jalat olla rakoilla ja väsyksissä kävelemisestä. Hyppäsimme vesibussin kyytiin ja vain ihailimme kaupunkia bussista käsin. Olisimme halunneet käydä Venetsian lähisaarilla, mutta kello alkoi olla jo sen verran paljon, että emme sinne lähteneet. Illan hämärtyessä palasimme parkkihalliin ja säikähdimme jo kun meidän autoa ei näkynytkään. Mielessä jo vilisi, että miten ilmoittaa asiasta autovuokraamoon ja miten pääsisimme takaisin hotellille, mutta olimme loppujen lopuksi väärässä kerroksessa. Auto löytyi sieltä, missä sen pitikin olla ja saimme aloittaa paluumatkan hotellille. Päivä oli ollut aivan mahtava meidän kaikkien mielestä ja mielellään siellä olisi toisenkin päivän viettänyt. Ehkä joskus pääsemme tänne palaamaan.