17. päivä Italiassa (22.6.2017) Milano

Muodin mekka, puluja ja kravattimiehiä mäkkärillä

Aluksi pahoittelut pitkästä tauosta, aika mennyt jouluvalmisteluiden kanssa. Mutta nyt siis vuorossa kirjoitus meidän perheen retkestä Milanoon. Aamusta hieman laiskotti, emme kovin aikaisin lähteneet liikkeelle. Edessä olisi noin kahden tunnin ajomatka (noin 150km). Tämäkin oli sellainen retki, että emme olleet aivan varmoja, lähdemmekö käymään, mutta lapset eivät hotellin uima-altaalla hirveästi viihtyneet, olivat niin tottuneet huvilalla omassa rauhassa uimaan, ettei täynnä olevalle allasalueelle ollut suurta hinkua. Ja ehkä ihan hyvin niin, saivat auringonpalvojat rauhassa makoilla aurinkotuoleilla altaalla ilman, että veteen pomppivat lapset heidän päälleen räiskivät vettä. 

Milanossa jätimme auton suosiolla kauemmas parkkiin ja matkustimme keskustaan metrolla. Ensimmäiseksi suuntasimme Milanon tuomiokirkolle, josta olin nähnyt kuvia. Kirkon aukiolla oli tosi paljon ihmisiä ja puluja sekä puluille jyviä myyviä kaupustelijoita. Meillekin tarjottiin jyviä ostettavaksi, mutta kieltäydyimjme. Moni niitä näkyi ostavan. Kirkko oli kaunis ja päätimme käydä myös sisällä. Sinne piti ostaa liput, mutta ajattelimme, että tällä kertaa maksamme sisäänpääsymaksun. Ylös torniin emme kuitenkaan menneet, vain sisälle kirkkoon. Kirkko oli kaunis myös sisältä päin. Siellä oli patsaita ja lasimaalauksia. Kun pääsimme lähelle lasimaalauksia, oli hausta nähdä, että osa ikkunaruuduista oli avattu, mutta sitä ei kauempaa huommannut. Aikamme kirkossa kuljimme, sitten päätimme jatkaa matkaa. 

Ihan vieressä oli upea ostoskeskus Galleria Vittorio Emanuele II. Vähän erilainen kuin paikalleset ostoskeskukset lasikattoineen ja marmorilattioineen. Vähän kävimme shoppailemassakin, Milanossa kun olimme. Ostimme vaatteita muksuille ja vanhin poika halusi ostaa jalkapallomaalivahdin hanskat. Mikäs siinä, sekin retkikohteeseen sopiva ostos. Kauppojen joka ovella seisoi pari vartijaa puku päällä. Lapset saivat valita, mitä tänään syötäisiin. Ehkä jo pastat ja pizzat kyllästyttivät kun halusivat mäkkäriin. Sinne siis. Sielläkin oli pari vartijaa puku päällä korvanappeineen. Se tuntui hieman hassulta.

Syönnin jälkeen lähdimme katsomaan, millainen paikka lähellä oleva puisto, Parco Sempione on. Kävelimme sinne Castello Sforzescon, vanhan linnoituksen läpi. Linnoituksessa olisi ollut mielenkiintoisia museoita, mutta niitä on tällä reissulla lasten mielestä kierretty jo ihan riittävästi, joten jätimme nyt museot väliin ja keskityimme puistoon. Päivä oli jälleen lämmin ja juotavaa meni kävellessä reippaasti. Puistossa lapset pääsivät kiipeilemään puissa ja juoksentelemaan vähän vapaammin. Huomasimme, että puistossa olisi ollut riemukaari, mutta emme lähteneet sinne asti. Meitä alkoi jo väsyttää ja toisekseen iltaa kohden puistossa näköjään alkoi kulkea sen näköistä porukkaa, että halusimmekin jo sieltä pois. Suuntasimme lähimmälle metroasemalle ja autoa kohti. 

Autolle päästyämme päätimme vielä ajaa pois lähtiessä Milanon jalkapallostadionille, koska huomasimme kylteistä olevamme lähellä.  Näin tuli San Siron stadion nähtyä ulkoapäin. Ei kovin siro meidän mielestä, itse asiassa yllättävän ruma suoraan sanottuna, mutta siellä varmasti tunnelmaa riittäisi pelien aikana. 

Näin tuli Milano näin pähkinänkuoressa käytyä läpi. Ihan kiva kaupunki, ei ehkä täysin meidän makuun, mutta hyvä kun tuli nähtyä. Sitten vielä ajomatka hotellille. Yritimme pitää lapset autossa hereillä, jotta hotellilla uni maistuisi. Lauloimme radiosta tulevia lauluja, joista osa on edelleen sellaisia, että koko perhe muistaa vielä tänä päivänäkin kyseisen ajomatkan laulun kuullessa. Nyt oli tällainen päivä ja seuraava päivä olisikin sellainen, jota olimme eniten odottaneet Gardajärven retkistä.