16. päivä Italiassa (21.6.2017) Bolzano

Pilkahdus Dolomiittien vuoristoa ja kuka on Ötzi?

Tänään ystävämme aloittaisivat siis kotimatkansa. Heidän matkareitistä innostuneena mekin päätimme lähteä samaan suuntaan. Meidän aamu tosin hieman venähti, joten emme ehtineet heidän kanssaan samoihin aikoihin lähteä, mutta siitä huolimatta otimme vuokra-automme nokan kohti pohjoista määränpäänä Bolzanon kaupunki. Tästä retkestä olimme tosiaan hetken mielijohteesta päättäneet, emmekä olleet juuri ottaneet paikasta selvää. Vain siitä, kuka on Ötzi, jota lähtisimme moikkaamaan.

Päätimme ajaa rauhalliseen tahtiin maisemareittiä. Auton ikkunoista ihailimme vuoria, järviä, viinitarhoja ja paria linnaakin. Erityisesti matkan varrella näkemämme Haderburgin linna näytti siltä, että siellä olisi ollut kiva vierailla ja ajoimme jo linnan parkkipaikalle, mutta kun luimme, että linnalle pitäisi kävellä yli 800 metrin pituista polkua pitkin, jätimme ajan puutteen vuoksi vierailun väliin. Linna oli vuoren rinteellä ja sieltä olisi varmasti ollut mahtavat näkymät, mutta näin jouduimme valitsemaan tällä kertaa. Matkaa Bolzanoon kertyi noin 140km ja sen ajamiseen aikaa kului reilusti yli kaksi tuntia. Bolzanossa meillä oli hankaluuksia löytää parkkipaikkaa Ötzi museon lähettyviltä. Viimein parin kierroksen jälkeen löysimme maksullisen parkkipaikan. Parkkilipun sai automaatista, joka oli helppokäyttöinen. Pääsimme siis viimein museoon, joka kertoi Ötzistä. Ötzi on noin 3300 luvulla ennen ajanlaskun alkua elänyt mies, jonka muumioitunut ruumis löydettiin vuonna 1991. Museossa oli esineitä ja kertomuksia siitä, millaista elämä oli ollut Ötzin aikaan. Muumioitunutta ruumista tutkimalla on pystytty selvittämään paljon siihen aikaan liittyviä asioita, kuten ruokavaliota ja sairauksia, joita Ötzillä oli ollut. Museossa myös kuvailtiin sitä, miten Ötzi mahdollisesti sai surmansa ja mistä johtuu, että hänen ruumiinsa oli säilynyt tuhansia vuosia. Myös ruumiin löytymisestä oli paljon tietoa, videoita ja kuvia. Myös lasten mielestä tämä kaikki oli kovin jännittävää. Itse Ötzin ruumista pääsi näkemään ikkunan kautta, koska ruumista säilytetään kylmässä huoneessa, jotta ruumis ei alkaisi sulaa. Vierailu oli hyvin mielenkiintoinen. Museossa ei saanut ottaa kuvia, joten liitän netistä lainattua kuvaa Ötzistä.

Museossa vierailun jälkeen päätimme suunnata vuorille. Näimme jossain kyltin Runkelsteinin linnasta ja lähdimme ajamaan siihen suuntaan. Ajoimme pitkin serpentiiniteitä ylemmäs ja ylemmäs. Välillä tuntui, ettei tämä meidän vuokralla ollut "Alfa Romeo" jaksaisi nousta mäkeä ylös, mutta emme luovuttaneet. Jossain kohtaa eksyimme linnaan johtavalta tieltä ja päädyimme Jenesienin kylään, joka oli oikein viehättävä. Kaikki vastaan tulijat tervehtivät meitä nostamalla kättä ja talot olivat söpöjä alppimaja tyylisiä.  Kylältä näimme myös pilkahduksen Dolomiittien vuoristosta, mutta sinne emme enää lähteneet ajelemaan vaan päätimme kääntyä takaisin hotellille päin. Emme olleet kaukana Itävallan rajasta ja kyltit olivatkin sekä italian- että saksankielisiä.

Ajelimme nyt nopeampaa reittiä takaisin ja päätimme pysähtyä Riva del Gardassa syömässä. Löysimme kivan ravintolan, missä oli hyvät ruokavaihtoehdot myös lapsille. Söimme herkulliset ateriat pitsaa ja pastaa ja päätimme sen jälkeen käydä kävelyllä rannalla. Lapset kahlasivat kylmässä järvivedessä ja nauroivat kun aallot kastelivat housun lahkeet. Järven rannalla oli myös sorsia, joita lapset ihastelivat. Oikein onnistunut päivä alkoi hämärtyä iltaan, joten oli aika lähteä hotellille nukkumaan. Hotellille päästyämme meitä odotti ei niin mukava yllätys, joku oli parkkeerannut auton meidän paikalle. Yhtään vapaata parkkiruutua ei parkkipaikalla ollut. Lähdin kysymään respasta neuvoa, mihin voisimme auton jättää. Meitä ohjeistettiin ajamaan auto hotellin ravintolan parkkiin. Muuten mukava, mutta parkkipaikka oli niin ahdas, ettei siinä ollut tilaa kääntää autoa, vaan piti peruuttaa mutkaista ylämäkeä pitkin takaisin tielle. Onneksi en ollut ratissa.

Seuraavana päivänä olisi jälleen retkipåivä luvassa, joten ei muuta kuin nukkumaan mukavan päivän jälkeen.