14. päivä reissussa (19.6.2019) Culloden ja Loch Ness
Taistelukentän tutkimista ja hirviöjahti
Elämämme ensimmäinen aamiainen B&B tyylisessä majoituksessa. Teetä ainakin oli tarjolla, aamupalalla kysyttiin, kuka haluaa teetä. Äitini ja tyttäreni halusivat, joten heille molemmille tuotiin omat kannut teetä. Aamupala oli aivan perusmuotoa, leipää, muroja jne. Aamupalan jälkeen lähdimme kohti keskustaa, missä olimme sopineet tapaavamme ystävämme. Tarkoitus oli matkata paikallisbussilla Cullodenin nummille. Aika helposti löysimme oikean pysäkin, joskin hieman arvoimme kummalle puolelle tietä pitäisi mennä. Neuvoa kysymällä olimme menossa oikeaan suuntaan.
Ilman vaihtoja pääsimme suoraan Cullodenin viereen. Matkakeskuksen kautta astuimme nummille, missä oli merkityt reitit, joilla vierailijoiden toivottiin pysyvän. Olihan kyseessä paitsi taistelukenttä, myös hauta-alue. Alueella oli merkittynä sinisillä ja punaisilla lipuilla skotlantilaisten ja englantilaisten taistelulinjat. Tässä käytiin siis verinen taistelu 16.4.1746 kun noin 8000-9000 englantilaista sotilasta kohtasi 5000-8000 sotilaan skottiarmeijan. Taistelun tulokset järkyttävät edelleen, siinä missä englantilaisia kaatui arviolta 50, skotlantilaisia kuoli tai haavoittui arviolta 1500-2000. Lähes 4000 skottisotilasta vangittiin muutaman päivän aikana taistelun jälkeen sisältäen myös haavoittuneita sotilaita. Tiedot on poimittu suomen ja englannin kielisiltä wikipedia sivuilta. Kovien miestappioiden lisäksi taistelun jälkeen skoteilta kiellettiin klaanit, tartaanit, säkkipillit sekä aseet. Valtava kolaus skotlantilaiselle kulttuurille.
Tämä kaikki pyöri mielessäni kun kävelin surumielisenä polkua pitkin katsellen hautakiviä, joihin oli kaiverrettu klaanien nimiä. Clan Mackintosh, clan Frazer ja monia muita. Polun varrella oli penkkejä, joihin oli kaiverrettu gaelinkielistä tekstiä. Lapsille taistelusta kerrottiin heidän ikätasonsa huomioiden. Kaikkien sympatiat oli skotlantilaisten puolella suurten tappioiden ja elämäntyylin tuhoamisen vuoksi. Rauhassa hekin jaksoivat kulkea polkuja pitkin, eivätkä lähteneet juoksentelemaan pitkin nummea. Kierroksemme päättyi Leanachin mökille, joka oli alun perin rakennettu 1800-luvun alussa. Enää alkuperäisestä ei ole jäljellä montaa kiveä, mutta oli mielenkiintoista nähdä sen aikainen asuinrakennus. Kävimme myös uudelleen matkakeskuksessa, josta ostimme hieman matkamuistoja.
Palasimme Cullodenista Invernessin keskustaan. Ystäväni oli vinkannut minulle Urquhartin linnasta, joka sijaitsee Loch Nessin rannalla. Bussiasemalta hyppäsimme linnan luokse menevään bussiin. Ostimme suoraan meno-paluuliput. Kuski sanoi, että lapset pääsevät ilmaiseksi. Maisemat linnalle mennessä olivat hienot aina silloin kun pusikoiden välitse avautui näkymät järvelle. Bussimatka kesti noin puoli tuntia.
Katselimme linnaa ensin parkkipaikalta muurin takaa. Se on hienolla paikalla ja me päätimme mennä linnaan sisään. Ystävämme päättivät lähteä takaisin Invernessiin. Ostimme perhelipun sisään (2 aikuista, 3 lasta) noin 40 punnan hintaan. Ripsi kevyesti vettä ja samalla aurinko paistoi luoden hennon sateenkaaren linnan ylle kävellessämme polkua pitkin kohti linnan raunioita. Tämä oli oiva paikka herättämään jälleen lasten mielikuvitusta. Linnan pihalla oli valtava katapultti, joka oli tietenkin poikien mieleen kun he tutkivat sitä lähempää ja pohtivat miten se toimii. Raunioilla pääsimme näkemään vankityrmän, torneja, vallihautoja sekä tietenkin upeita näkymiä kuuluisalle Loch Nessin järvelle. Nuorin lapsista halusi päästä oikein lähelle järveä ja aluksi ihmettelimme miksi. Meille selvisi, että hän oli ottanut karkkia mukaan, jota heittelisi järveen ja siten houkuttelisi Loch Nessin hirviön esiin. Tiirailimme kovasti järveä monesta eri suunnasta, mutta ei Nessietä näkynyt. Etenkin nuorin oli tästä pettynyt, mutta ei suostunut kahlaamaan järvessä, koska pelkäsi hirviön nappaavan varpaasta kiinni.
Vietimme linnan raunioilla muutaman tunnin. Välillä pysähdyimme linnan pihaan heittämään renkaita maalitauluun, jokunen rengas osuikin maaliin. Toisinaan harjoitelimme leipien heittelyä järven rannassa. Mietimme, millaista elämää linnassa oli vietetty tuhat vuotta sitten. Kun lähdimme linnalta, näimme vielä lyhyen animaation linnan historiasta.
Kävelimme bussipysäkille odottamaan seuraavaa bussia jo hieman väsyneinä. Päivä oli ollut täynnä kävelyä, historiaa ja tunteita. Bussiin noustessamme nousi hieman ei niin kivoja tunteita. Mennessä bussikuski oli päästänyt lapset ilmaiseksi, mutta tämä kuski vaati nähdä liput. Kun meillä ei ollut esittää lapsille lippuja, jouduimme ostamaan heille yhdensuuntaiset liput. Ja ne olivat itse asiassa kalliimmat kuin aikuisen meno-paluuliput. En tiedä miten hinta oikein määräytyi, lipussa luki lastenlippu ja yhdensuuntainen, mutta niiden kova hinta oli pilata koko päivän.
Pienestä hermostumisesta huolimatta päivä oli ollut onnistunut ja olimme kuitenkin tyytyväisiä siihen, että olimme linnan raunioilla käyneet.