14. päivä Italiassa (19.6.2017) Toscanasta Gardajärvelle

Aika jättää huvila taaksemme ja siirtyä loman viimeiselle etapille Gardajärvelle

Tänään herättiin ristiriitaisissa tunnelmissa. Tuntui haikealta jättää ihanalle huvilalle hyvästit, mutta odotin myös Gardajärvelle pääsyä. Edessä olisi noin viiden tunnin ajomatka, mutta ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa, kävimme vielä uimassa. Kiersimme talon huolella, ettei mitään jää ja samalla imin viimeisetkin tunnelmat tästä ihanasta paikasta. Olisi niin ihanaa päästä joskus palaamaan tänne, mutta maailmassa on niin paljon paikkoja, missä emme ole vielä ehtineet käydä kertaakaan. Aika näyttää, palaammeko joskus.

Oli siis aika pakata vuokra-auto ja suunnata kohti pohjoista. Valitsimme nopeimman reitin, eli ajoimme lähes koko matkan moottoritietä pitkin. Matka sujui vaivattomasti ja niin jätimme Toscanan taaksemme ja siirryimme kohti vuoristoisempaa seutua. Aluksi näimme pilkahduksia Gardajärvestä. Meidän hotelli sijaisti Tignalessa, järven läntisellä puolella. Tignale sijoittuu korkeammalle, Wikipedian mukaan jopa 1600 metrin korkeudelle järven rantoihin verrattuna, mutta meidän hotelli ei ihan korkeimmilla kohdilla sijainnut. Ajoimme sinne pitkälti järven rantaa myötäilevää tietä pitkin. Vuorten ympäröimä järvi näytti niin kauniilta, että minulla kyyneleet virtasivat. En ole koskaan nähnyt mitään näin kaunista!

Melko helposti löysimme hotellille ja lähdimme kirjautumaan sisään. Selvisi, että meille olisi bungalow-tyylinen majapaikka. Sen läheisyydessä olisi parkkipaikka, joka on numeroitu bungalowien mukaan. Hotellissa oli pari ravintolaa, joissa voi käydä syömässä "piikkiin" ja maksaa sitten lähtiessä koko oleilun ajalta ravintolalaskut. Lähdimme ohjeen mukaan etsimään meidän bungalowia. Ajoimme tietä pitkin ylemmäs hotellialueen taakse, mistä löysimme parkkipaikan ja siitä oli lyhyt matka bungalowiimme. Se olikin mukavan tilava. Siellä oli kaksi makuuhuonetta, toisessa parisänky ja toisessa kerrossänky. Lisäksi oli tilava olohuone, missä sohvasta sai levitettyä yhden sängyn lisää. Olohuoneesta ja makuuhuoneesta pääsi parvekkeelle, joka oli tosi iso. Parvekkeelta oli upeat näkymät järvelle. Siinä me olimme ja ihmettelimme maisemia. Yritimme soittaa videopuheluita sukulaisille, mutta ei maisemat oikein kunnolla välittyneet sellaisina kuin me ne aistimme paikan päällä. Ilma oli todella lämmin ja järven vastarannalle katsoessa huomasi, että järvestä nousi kosteutta, koska ilma väreili sen verran, että vastaranta ei näkynyt täysin terävänä.

Kun olimme aikamme näkymiä ihailleet, huomasimme, ettei sängyissä ollut lakanoita. Lähdimme takaisin respaan, tällä kertaa jalkaisin puikkelehtien bungalowien välistä portaita pitkin alaspäin. Meidän bungalow sijaitsi kauimmalla ja korkeimmalla rivistöllä respasta nähden, mikä ei kyllä haitannut ollenkaan. Kävimme kysymässä lakanoista ja saimme vastaukseksi, että emme ole tilanneet niitä, ne ovat maksullisia, kuten myös pyyhkeet. En muista tarkalleen, kuinka paljon ne maksoivat, kuitenkin sen verran, että harkitsimme jo, että kävisimme jostakin ostamassa lakanat. Päädyimme kuitenkin vuokraamaan lakanat. Vähän ärsytti, koska hotellin tiedoissa ei mielestäni ollut asiasta mainintaa, mutta eihän noissa maisemissa voinut kiukutella. Hotellin edestä oli myös hienot maisemat järvelle, siinä vähän aikaa ihailimme maisemia ja napsin kuvia. Sitten palasimme majapaikkaamme. Lapset halusivat uimaan, joten lapset lähtivät isänsä kanssa testaamaan hotellin uima-allasta ja minä jäin laittamaan lakanat sänkyihin. 

Yllättävän vähän aikaa lapset olivat viihtyneet uimassa, ei kuulemma ollut kivaa kun altaalla oli muitakin. Sen puolesta olimme tottuneet hyvälle kun oli ollut käytössä oma allas. Hotellilta vähän eteenpäin oli kylän keskusta, missä kävimme syömässä. Ystävillämme oli hotelli kylän tuntumassa ja näimme heitä kylällä. Päivä oli ollut pitkä, joten lapsia alkoi jo väsyttää. Niinpä palasimme hotellille nukkumaan. Seuraavana päivänä olisikin lapsille mieluisaa ohjelmaa.