13. päivä reissussa (18.6.2019) kohti Ylämaita
Matkustuspäivä Skotlantiin ja Outlanderin maisemiin
Outlander sarjan innoittamana halusimme ehdottomasti reissullamme käydä Invernessissä. Matkamme sinne alkoi aamulla Yorkista, missä hyvästelimme mukavan huoneistomme ja jatkoimme matkaa junalla. Ensimmäinen etappi oli Edinburghissa. Ilma oli aurinkoinen kun seurasin maisemien vaihtumista junan ikkunasta. Ohitimme vesistöjä ja pieniä kyliä.
Meitä hieman jännitti junan vaihto Edinburghissa ja kysyimme konnarilta, mille raiteelle me saapuisimme ja miltä raiteelta juna Invernessiin lähtisi. Hän kysyi meiltä, olemmeko aiemmin käyneet Edinburghin asemalla. Kun vastasimme kieltävästi, hän sanoi, että meidän tulisi olla valmiita heti kun saavumme asemalle ja hän saattaa meidät oikealle junalle. Ja niinpä heitimme rinkat selkään jo hyvissä ajoin ennen kuin saavuimme asemalle. Nähdessään meidät valmiina, konnaria hymyilytti ja hän näytti meille peukkua, tunnollisia suomalaisia.
Asemalle saavuttuamme hän tosiaan saattoi meidät oikeaan junaan. Siellä oli konnarit meitä vastassa hyväntuulisina. Ja pian junaan astuttuamme, juna nytkähti liikkeelle ja suuntasimme syvemmälle Skotlannin Ylämaille. Junamatkat sujuivat oikein hyvin. Junat olivat ajallaan ja varatut penkit oli hyvin merkitty, joten oli helppo löytää vapaat paikat. Lapset katsoivat kännyköitä lähes koko matkan, vaikka koitimme heitä houkutella katsomaan maisemia. Junissa kiersi kärry, mistä sai ostaa kahvia ja muuta juotavaa, sekä naposteltavaa. Erillistä ravintolavaunua ei ollut, mutta kärry kiersi vaunuissa useampaan otteeseen.
Saavuimme Invernessiin iltapäivän aikana. Lähdimme kohti B&B:tä, josta olimme varanneet huoneet. Sinne oli rautatieasemalta jonkin verran matkaa, mutta sinne oli kuitenkin helppo löytää. Meille oli varattuna kaksi kolmen hengen huonetta. Toiseen majoittui minä, mieheni ja yksi lapsista kun taas toiseen äitini kahden lapsen kanssa. Toisessa huoneessa ei ollut omaa vessaa ja suihkua, mutta toisessa oli, jota käytimme yhdessä.
Jätimme tavarat huoneisiimme ja istahdimme hetkeksi ja lähdimme tutkimaan kaupunkia. Kävelimme Ness-joelle, jonka ylitimme kävelysiltaa pitkin, siitä puikkelehdimme pikku hiljaa Inverenessin linnalle, missä tapasimme ystävämme, joiden majapaikka oli toisella puolen kaupunkia kuin meidän. Linna sijaitsee kukkulalla ja sieltä avautui kauniit maisemat kaupungin ylle. Kiertelimme linnan ympäristöä ja koitimme samalla ymmärtää, missä tosiaan olimme. Tästä(kin) olimme pitkään haaveilleet. Välillä ripsi vettä, välillä paistoi aurinko. Kun olimme aikamme kierrelleet linnan ympäristössä, lähdimme takaisin majapaikkaamme. Kiersimme toista kautta, kuin mistä olimme tulleet. Näimme matkan varrella hauskan patsaan, nauravan pojan. Itse asiassa näimme näitä myöhemmin useita, erivärisiksi maalattuina.
Maisemat olivat meitä miellyttäviä ja huomasimme, ettei kaupunki ole kovinkaan suuri, vaan helposti haltuun otettava. Kun palasimme majapaikkaamme, päätimme katsoa tv:stä jalkapalloa. Peli oli selostettu gaelin kielellä, joka oli meidän korvaamme täysin käsittämätöntä. Yhtään etäisestikään tutun kuuloista sanaa emme kuulleet. Vaikka emme kielestä mitään ymmärtäneet, kuulosti se silti upealta. Historian sorretut kansat ovat olleet aina sellaisia, joihin minulla on heikkous. Ja skotlantilaiset eivät ole poikkeus. Braveheart ja Outlander esimerkiksi olivat saaneet minut jo rakastumaan Skotlantiin, vaikka en ollut siellä koskaan käynytkään. Niin kirjoina kuin elokuvana ja sarjana katsottuna tarinat tästä kansasta ja luonnon kauneudesta olivat saaneet minut haaveilemaan tästä matkasta pitkään ja viimein olimme täällä! Olin niin innoissani ja halusin kokea niin paljon kuin mahdollista käyntimme aikana. Tämä päivä oli tällainen, seuraavana päivänä jatkaisimme lähiseudun tutkimista.