13. päivä (17.6.2015) Brügge
Belgialaista suklaata, joutsenia ja kanava-ajelu.
Tämän koko päivän olisimme Brüggessä, viehättävässä vanhanaikaisessa kaupungissa lähellä merenrantaa. Aloitime aamua pikkuhiljaa, hotellissa oli lapsille leikkihuone ja lapset siellä aluksi leikkivät. Sitten aloimme lähteä vanhaa kaupunkia kohti.
Kirkon lähettyvillä oli pelle tekemässä ilmapalloista koiria ja miekkoja, lapset sellaiset halusivat ja asiaan myönnyimme tällä kertaa. Kirkon pihalle oli rakennettu vanhoista ikkunoista rakennelma, missä lapset saivat käydä. Sitten jatkoimme matkaa keskusaukiota kohti. Kerrassaan viehättävä aukio! Siellä on kellotorni, josta soitetaan silloin tällöin sävelmää. Laitan videon Facebook-sivuille. Keskusaukion jälkeen istuskelimme puistossa. Siellä oli ihanan rauhallista, hevosten vetämissä kärryissä istuvia turisteja meni ohitsemme, eipä paljon muita. Puistosta jatkoimme matkaa kaupoille. Ja kaupoilla ei voitu vastustaa suklaata. Siellä oli pieniä suklaata myyviä putiikkeja useita ja olihan se varmasti parasta suklaata, mitä olen koskaan maistanut.
Suklaalla herkuttelun jälkeen suuntasimme kanavan ylittäville silloille. Kanavan vierustoilla oli vanhoja rakennuksia ja isoja puita. Pysähdyimme kanavan vieressä olevaan kahvilaan. Siinä kahvitellessa kävi yhtäkkiä tuulen puuska ja pojan ilmapallomiekka lensi tuulen mukana kanavaan. Siinä ei kyyneliltä vältytty. Mutta ei voinut mitään. Siellä se lillui kanavassa kyhmyjoutsenten keskellä.
Siinä kahvilassa pohdiskelimme, että mitäs sitten keksittäisiin. Huomasimme, että kanavaa pitkin meni opastettuja venekierroksia. Päätimme lähteä katsomaan, minkä hintaista olisi sellaiselle osallistua, jos ei olisi kovin kallista, kävisimme sellaisella. Hintaa en nyt muista, mutta oli sellainen, johon meidänkin budjetti taipui. Niinpä mekin pääsimme tutustumaan kaupunkiin myös kanavalta päin. Opastuksesta ei juuri mitään jäänyt mieleen, mutta kaupungin kauneus kyllä jäi. Laitan tähän väliin muutaman kuvan kertomaan enemmän kuin tuhat sanaa.
Ajelun jälkeen ajattelimme mennä syömään. Menimme erääseen ravintolaan ja tilasimme ruokamme. Aloimme maksaa ruokaa pankkikortilla, kun tarjoilija sanoi, ettei kortilla voi maksaa klo 17.00 jälkeen. Katselimme häntä ihmeissämme, tällaisesta ei olla ennen kuultukaan. Pahoittelimme, ettei meillä ole käteistä, joutuisimme menemään toiseen paikkaan syömään. Tarjoilija sanoi, että sama juttu on koko kaupungissa, ei missään voi maksaa kortilla klo 17.00 jälkeen. Kysyimme, olisiko jossain sitten automaatti, mistä saisimme käteistä. Hän sanoi, että kaupungissa on yksi automaatti ja se on pankin sisällä ja pankki on jo suljettu, sieltä ei enää voisi nostaa rahaa. Onneksi äidilläni oli käteistä sen verran, että sai maksettua ruuat. Erikoista. Tietäisimmepä tästä lähtien kuljettaa hätävarana käteistä mukana.
Minä halusin nähdä kaupungin iltavaloissa. Päätimme käydä hotellilla tässä välissä uimassa ja palata sitten takaisin. Ja ihan hyvä olikin käydä, koska vanhin lapsistamme oppi uimaan! Uinnin jälkeen levähdimme hetken ja palasimme kaupungille. Lapset halusivat omilla rahoillaan käydä ostamassa lisää suklaata. Onneksi heillä oli kolikoita, koska tosiaan, kortilla ei voinut maksaa, tarkastimme vielä asian. Voi mitä ilmeitä ja riemua kun saivat suklaat ostettua, oli hyvää siis myös muiden mielestä kuin minun. Herkutteluhetken jälkeen suuntasime isoon puistoon, jonka perällä oli lasten leikkipuisto. Siellä viihdyimme jonkin aikaa, kunnes lähdimme takaisin odottelemaan illan hämärtymistä. Lapsilla alkoi olla jo väsymystä, joten ihan täyteen pimeään emme odottaneet. Muutamia kuvia sain otettua ja sitten olisikin aika palata hotellille ja pakkailemaan jälleen laukkuja, seuraavana päivänä matka jälleen jatkuisi.
Mielestäni Brügge oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Ja tuskin olisimme sinne koskaan päätyneet, mikäli olisimme matkustaneet Pariisiin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti lentokoneella. Onneksi valitsimme junan ja päätimme käydä myös muualla kuin Pariisissa.