11. päivä reisuussa (16.6.2019) Emmerdale

Emmerdale studiokierros ja kyläkierros

Tätä päivää olen odottanut, nimittäin pääsyä Emmerdalen kulisseihin. Äitini kanssa hyppäsimme aamulla Yorkista Leedsiin menevään junaan suuntana ensin Emmerdalen studiokierros. Rautatieasemalta oli kävelymatka studiolle. Me tosin eksyttiin, koska Google maps ohjasi sellaista reittiä pitkin, että niinhän siinä kävi, että myöhästyimme siltä kierrokselta, mihin meillä oli liput. Hädissämme menimme infotiskille ja meille sanottiin, että pääsemme seuraavalle kierrokselle. Studiolla oli kahvila, jonne menimme kuluttamaan aikaa. Studion aulassa pyöri nonstoppina videoklippejä Emmerdalen kylän isoista tapahtumista, kuten räjähdyksistä ja suuronnettomuuksista.

Kun pääsimme kierrokselle, saimme vierailijan liput kaulaan. Aluksi näimme lisää klippejä niin ensimmäisestä jaksosta kuin traagisista tilanteista vuosien varrelta. Näimme maskeeraushuoneen, missä näyttelijät saattavat olla tuntejakin maskeerattavana. Etenkin Rossin maskeeraus happohyökkäyksen jälkeen oli vienyt runsaasti aikaa. Näimme eeppisiä asuja, kuten Emman hääpuvun, Annien esiliinan ja Valerien takin. Meille kerrottiin, että hahmosta riippuen vaatteita hankitaan niin kirpputoreilta, marketeista kuin merkkiliikkeistä tai jopa teetetään erikseen. Esillä oli myös kaikkien näyttelijöiden kuvat lasien takana. Aiemmin kuvat eivät olleet lasien takana ja erään näyttelijän kuva oli kadonnut tosi usein jonkun vierailijan taskuun. Ja sehän oli tietysti Cainin kuva.

Sitten pääsimme näkemään lavasteita. Siellä oli esillä Bernicen kauneussalonki, Dinglen porukan olohuone, kuten myös Rhonan talon olohuone. Kirsikkana kakun päällä oli Villapakan baaritiski sekä kahvila. Tuntui niin uskomattomalta kulkea niissä lavasteissa, joita kotisohvalta on katsellut vuosia. Kuulimme sisäpiirijuttuja näyttelijöistä, kuten kuka pitää lunttilappua saatavilla ja kuka pystyy itkemään ilman kyynelkapseleita. Sarja on Suomessa noin 1,5 vuotta perässä tuohon aikaan ja ihanasti opas otti asian huomioon, jotta emme kuulisi kovin paljon tapahtumista, joita meillä ei vielä ole nähty. Sharman karkkitehtaan sisätiloihin emme päässeet, koska siellä oli jotain meneillään. Pitkään saimme sarjaa seurata, ennen kuin meille selvisi, mitä siellä oli tapahtumassa. 

Studiossa oli myös tiloja, jotka oli helppo muuntaa milloin sairaalaksi, milloin poliisiaseman tiloiksi. Kierroksen lopulla oli matkamuistomyymälä, mistä ostin Davidin kaupan kauppakassin, juuri samanlaisen, mitä sarjassakin käytetään. 

Kyläkierros olikin sitten kauempana ja sinne oli bussikuljetus. Bussikuljetus lähti kuitenkin kauempaa studiolta ja jouduimme siirtymään taksilla. Alkoi sataa vettä ja saatoimme vain toivoa, että sade lakkaisi ennen kuin saapuisimme kyläkierrokselle. Bussi oli noin puolillaan innokkaista Emmerdalen faneista kun lähdimme Leedsistä kohti maaseutua. Yourkshiren kumpuilevat maisemat avautuivat eteemme kun pääsimme kaupungin ulkopuolelle ja pikkuhiljaa aurinkokin alkoi pilkistellä pilvien välistä. Päästyämme kuvauspaikalle, ensimmäisiä rakennuksia, joita näimme, oli Sharmojen karkkitehdas. Siitä lähdimme kävelemään itse kylälle pienen matkan. Siellä näkyi niin bussipysäkki, puhelinkoppi kuin Villapakan kyltti. Meille kerrottiin, että rakennukset ovat kevytrakenteisia, joten mikä talo vain voidaan räjäyttää helposti tarpeen tullessa.

Kävelimme pitkin Emmerdalen teitä katsellen rakennuksia. Villapakan takana oli korjaamo, kahvila oli helppo tunnistaa, sekä Laurelin koti, koska sen takana oli merirosvolaiva. Yksi tärkeimmistä asioista, mitä meidän vierailijoiden tuli muistaa oli, ettei nurmikolle saa astua. Oppaamme kertoi, että jotkut katsovat niin tarkasti sarjaa, että ilmoittavat, mikäli nurmikossa näkyy ylimääräisiä jalanjälkiä. Emmerdalen kirkkoon pääsi sisään, sekin on monista häistä ja hautajaisista tuttu. Kävelimme hautausmaan lävitse ja meille kerrottiin, että heillä on useita erilaisia hautakiviä varastossa tulevia tapahtumia varten, koska toimintansa lopettanut hautakiviä myynyt yritys oli myynyt varastonsa sarjalle suhteellisen edullisesti. Ainakin Valerien hauta oli helppo tunnistaa, myös Trician hauta pisti silmääni. Hautausmaan perukoilla oli Emman hauta hoitamattomana.

Leikkikentälle ei saanut mennä, mutta Rhonan kodin ikkunoista pääsimme kurkistelemaan, samoin eläinklinikalle. Rakennuksia ohitellessamme kävimme läpi, kuka asuu missäkin. Noh, vähän oli eri asukkaat taloissa kuin mitä niissä jaksoissa, joita Suomessa silloin näytettiin, joten pieniä murusia tulevista tapahtumista kuulimme. Meille kerrottiin myös, että jossakin rakennuksessa on henkilökunnan taukotilat, mutta sitä ei kerrota missä ne ovat. Tämä sen vuoksi, että sinne oli jätetty aiemmin rakkauskirjeitä näyttelijöille. Yksi vaja siellä oli, missä oli säilytetty Sandyn skootteria, millä hän ajeli pitkin kylän teitä.

Käveleskelin kylässä rauhalliseen tahtiin imien kylän tunnelmaa. Teki mieli nipistää itseäni vähän väliä, olinko todella täällä. Tämä oli hyvä äiti-tytär retki. Kyläkierroksen hinta oli kahdelta aikuiselta 78,26 euroa ja studiokierros samoin kahdelta aikuiselta 102,43 euroa. Joten ei nämä nyt kovin edullisia olleet, mutta hetkeäkään ei ole tarvinnut katua tuolla käymistä. Edelleenkin näin kolme vuotta myöhemmin välillä tulee muisteltua, kuinka on kävellyt samoja teitä pitkin kuin lempihahmoni sarjassa. Jännä oli myös nähdä, milloin näytettäisiin ne jaksot, joita kuvattiin juuri silloin kun olimme siellä käymässä. Hyvä merkki siitä oli eräät vankkurit, joita sai kyllä kuvata, mutta mistä ei saanut julkaista vielä kuvia.

Molemmat kierrokset sai hyvin käytyä samana päivänä. Kierroksia järjestetään viikonloppuisin ja kierroksia on useampia. Onneksi ei tarvinnut valita, kumman kierroksen tekee, en olisi osannut päättää. Hyvä näin, että saimme käytyä molemmat. Ja ei edes satanut enää vettä kun olimme kyläkierroksella. Suosittelen ehdottomasti molempia kaikille sarjaa seuraaville. Samoilla seuduilla on myös muita sarjojen kuvauspaikkoja, joten jos Emmerdale ei ole se oma lemppari, löytyy myös muita sarjoja.

Kierroksen tultua päätökseen palasimme ensin bussilla Leedsiin ja siitä jatkoimme taksilla rautatieasemalle. Olimme jo hieman väsyneitä, mutta ehdottomasti onnellisia palatessamme Yorkiin ja majapaikkaamme. Muut olivat päivän aikana kierrelleet jo vähän kaupungilla ja mieheni ja lapset kertoivat, että York on kaunis kaupunki. Sitä tutkisimme yhdessä seuraavana päivänä tarkemmin.