11. päivä Italiassa (16.6.2017) Maisemareittejä, Siena ja ihana Toscanan maaseutu
Leppoisaa ajelua pitkin Toscanan maaseutua Sienasta Greve in Chiantiin
Tänään meidän täytyi sanoa heipat ystävillemme, jotka lähtevät jo jatkamaan matkaa. Sitä ennen kuitenkin lapset pitivät uimahetken, joka jatkui vielä kun ystäviemme auto kaartoi pihasta. Joskus näinkin päin, ensin uidaan ja sitten lähdetään retkeilemään.
Suuntana meillä tänään oli Siena, joka on monille kärkipäässä käymisen arvoisista paikoista Toscanassa. Aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta kun hyppäsimme autoon ja lähdimme matkaan. Ajomatkaa Sienaan oli noin tunnin verran. Jätimme auton kaupungin ulkopuolelle ja pääsimme keskustan tuntumaan liukuportaita pitkin. Ensimmäiseksi halusimme mennä Sienan kuuluisalle keskusaukiolle. Sinne kävelimme pitkin kapeita vanhoja katuja. Itse aukio, Piazza del Campo on simpukankuoren muotoinen. Sen reunamilla on useita kahviloita ja ravintoloita sekä kojuja, missä myydään matkamuistoja. Kävimme yhdestä ravintolasta ostamassa jäätelöt ja kahvia, mutta emme saaneet jäädä niitä ravintolaan nauttimaan, piti mennä ulkopuolelle. Etsimme muun paikan jäätelön syömistä varten seuraillen samalla aukion menoa. Turisteja tuntui olevan paljon liikkeellä ja paikallisia ei ehkä kovinkaan paljoa. Hetken siinä olimme, kunnes päätimme jatkaa matkaa kohti Sienan katedraalia. Katedraaliin oli sisäänpääsymaksu, joten jätimme kirkkoon sisälle menemisen väliin. Jotenkin minun on vaikea sulattaa sisäänpääsymaksun perimistä kirkkoihin. Tavallaan ymmärrän, miksi näin on, mutta silti en sisäänpääsymaksuja niihin mielelläni maksa.
Katedraalilla käynnin jälkeen lähdimme takaisin autolle päin. Joksikin aikaa pysähdyimme matkan varrella olevalle leikkipuistolle, jotta lapset saivat keinua ja touhuta. Matkaa oli kuitenkin vielä edessä, joten täytyi päästä jatkamaan matkaa. Siena oli aivan sievä kaupunki, mutta jotenkin itse pidin enemmän Cortonasta, joka on samantyylinen, mutta jotenkin tunnelmaltaan kivempi.
Olin lukenut matkaopaskirjasta, että tie nimeltä SR222 Sienasta Firenzeä kohti olisi maisemiltaan kaunis. Päätimme ajaa kyseistä tietä ainakin jonkin matkaa. Auton ikkunasta ihailimme ohi kiitäviä maisemia: sypressien reunustamia pihateitä, peltoja ja viinitarhoja, kumpuilevaa vihertävää maastoa. Olisi haluttanut vähän väliä pysähtyä napsimaan kuvia, mutta pidättäydyimme parissa pysähdyksessä. Lopulta päädyimme Greve in Chianti nimiseen kaupunkiin. Matkaa sinne Sienasta kertyi noin 45 kilometrin verran.
Greve in Chiantista kävimme ostamassa viiniä ja söimme yhden parhaista aterioista, mitä olin koskaan syönyt. Ilta alkoi lähestyä kovaa vauhtia, joten pitkää pysähdystä emme tehneet. Pääasia tällä matkalla oli ihailla maisemia. Paluumatka huvilalle kestäisi kuitenkin 1,5 tuntia, joten täytyi jo päästä kotimatkalle. Matkat sujuivat oikein hyvin ja pääsimme turvallisesti takaisin huvilalle. Oli jo pimeä, mutta päätimme vielä käydä iltauinnilla. Uima-altaaseen sai valot, joten mikäs siellä oli uidessa. Erityistä vielä oli, että keskimmäinen lapsista oppi uimaan!
Ilta huipentui vielä siihen, että kaupungilla oli myöhään illalla ilotulitus. Emme tienneet siitä etukäteen ja lapset olivat jo ehtineet nukahtaa, mutta katselimme huvilan parvekkeelta mieheni kanssa ilotulitusta ja olo oli täydellisen onnellinen. Olin niin kauan haaveillut matkasta Toscanaan ja parasta oli, että matka ylitti ne korkeat odotukset, jotka minulla matkaa kohtaan oli. Ja vielä sokerina pohjalla; matka ei ole vielä ohi.