10. päivä reissussa (15.6.2019) ja matka jatkuu

Lontoosta matka jatkuu kohti Yorkia

Hieman haikein mielin heitimme aamulla rinkat selkään ja jätimme hyvin palvelleen hotellin taaksemme ja suuntasimme kohti rautatieasemaa. Aika Lontoossa oli kulunut kuin siivillä, mutta uudet seikkailut jo odottivat. Seuraavat pari päivää viettäisimme Yorkissa, mutta emme nyt matkanneet suoraan sinne, vaan halusimme käydä Oxfordissa menomatkalla, koska olimme kuulleet suosituksia päiväretken tekemiselle sinne. Junamatka Lontoosta Oxfordiin kesti noin tunnin ja varausmaksua ei tarvittu. Menimme laiturille ja sieltä pääsimme porteista läpi näyttämällä työntekijälle interrail-lippujamme.

Oxfordin asemalla ei ollut tavarasäilytystä, joten kamppeinemme lähdimme katsomaan kaupunkia. Tavoitteenamme oli päästä yliopiston alueelle. Ilma alkoi kuitenkin näyttää uhkaavalta ja vesipisaroita tipahteli jo. Teimme päätöksen kävellä Oxfordin linnalle, joka oli lähempänä ja siinä katsoa, mihin suuntaan ilma muuttuisi. Olimme jo nähneet, että vesisateet saattoivat mennä nopeastikin ohi.  Kirkasta taivasta ei kuitenkaan näkynyt missään. Linnan alueella oli iso kumpu, joka googlettamalla osoittautui vallihaudaksi. Koska meillä oli kaikki laukut mukana, päätimme, että minä tyttäremme kanssa kävisimme kummulla, jonne piti maksaa pieni pääsymaksu. Maksun pystyi maksamaan matkamuistomyymälässä, mistä saimme koodin, jolla pääsimme portista sisään. Tosin koodi jäi käyttämättä kun edellämme menevä porukka piti meille porttia auki. Kummun päälle pääsi sitä ympäröivää polkua pitkin, joka pikkuhiljaa nousi ylöspäin. Sinne mennessämme alkoi sataa kovempaa ja kiihdytimme askelia päästäksemme ylös asti. 

Maisemat ylhäältä oli aivan kivat, mutta koska sade vain yltyi koko ajan ja polku muuttui liukkaaksi, kiirehdimme takaisin alas. Kuviakaan ei oikein tullut otettua kovan sateen vuoksi. Päästyämme toisten luokse, päätimme palata rautatieasemalle ja jatkaa matkaa Yorkiin. Ja hyvä niin, koska oltuamme vähän aikaa asemalla, alkoi vettä sataa aivan kaatamalla ja kadutkin olivat aivan hetkessä puroja. Sitä saimme onneksi seurata aseman katoksen alta kuluttaessamme aikaa ennen Yorkiin lähtevää junaa. Näitä junamatkoja ei ole kirjattu lippuumme, koska tila loppui kesken, joten nyt mennään aivan muistikuvien varassa. Muistelisin, että pääsimme suoralla yhteydellä Yorkiin, vaikka nyt en enää railplannerin kautta sellaista löydä. 

Yorkiin päästyämme aurinko paistoi ja aloitimme parin kilometrin matkan kohti majapaikkaamme. Olimme varanneet yksityiseltä majoittajalta huoneiston Yorkissa olomme ajaksi.  Majoituimme aivan vanhan kaupungin lähistöllä. Kaupungissa taisi olla jotkin juhlat, vastaamme kävelin paljon tälläytyneitä ihmisiä, naisilla oli näyttäviä hattuja ja miehillä puvut päällä. Myös muovisia tuoppeja oli katujen varsilla melkoisesti. Isäntämme tuli meitä vastaan, olimme olleet aiemmin puhelimella yhteyksissä ja olimme kertoneet saapumisaikamme kun istuimme junassa kohti Yorkia. Asunto oli iso, alakerrassa oli keittiö ja tilava olohuone, yläkerrassa kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuone. Vaikka asunto oli iso, ei siellä ollut sänkyjä kuin neljälle ja meitä oli kuusi. Päätimme tehdä niin, että yhdelle lapsista petasimme sängyn alakerran sohvalle ja vähiten pyörivä lapsi tuli nukkumaan minun ja mieheni kanssa.

Illasta emme enää lähteneet mihinkään. Mieheni kävi lähikaupassa ostamassa ruokaa ja aamiaistarvikkeita ja minä aloin pesemään pyykkiä, jota olikin jo ehtinyt kertyä. Tässä olisimme seuraavat pari päivää ja oli mukava kun oli tilaa. Hotellit ovat kyllä mukavia, mutta huoneet niissä usein ahtaita näin isolle sakille. Seuraavana päivänä hajaantuisimme hieman kun lähtisin viettämään äitini kanssa laatuaikaa mieheni jäädessä lasten kanssa kiertelemään Yorkia.