15. matkustuspäivä (19.6.2015) Kööpenhamina

Hampurista Kööpenhaminaan, Tivoli ja kova väsymys.

Huonosti nukutun yön jälkeen saavuimme Hampuriin. Jatkoimme matkaa mahdollsimman nopeasti kohti Kööpenhaminaa. Pitkästä aikaa piti hankkia paikkaliput. Matka Kööpenhaminaan meni torkkuessa ja matkalta ei ole edes yhtään kuvaa. Matka kulki samaa reittiä, kuin mennessä, eli saimme kulkea osan matkasta laivalla. Vaikka se oli jo tuttua, oli se silti lasten mielestä todella hauskaa. 

Kööpenhaminassa ilma oli kylmä ja pilvinen sekä kostea. Pitkästä aikaa sai laittaa vaatetta reilusti päälle. Jätimme matkatavarat säilytyslokeroon asemalle ja mielessä oli lähteä tutkimaan Kööpenhaminaa, käydä katsomassa ainakin pienen merenneidon patsas. Pääsimme kadulle asemalta ja pohdimme siinä hetken, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Vähän aikaa katsomme mieheni kanssa toisiamme ja varovasti kysyn, mentäisiinkö sittenkin Tivoliin, joka oli kadun toisella puolella. Mieheni hymyili ja sanoi miettineensä ihan samaa. Kysytään myös muilta, mitä mieltä ovat ja kaikki olivat samaa mieltä, taisimme olla aika väsyneitä jo. Tivoliin oli sisäänpääsymaksu. Lähdimme kiertelemään siellä paikkaa. Meille tuli vähän yllätyksenä, että laitteisiin piti ostaa erikseen liput, pelkkä sisäänpääsymaksu ei riittänyt. En tiedä, olisiko sisäänpääsylippuja ollut erilaisia, olisiko joihinkin kuulunut laitteet. Kovin kovaa hinkua lapsilla ei laitteisiin ollut, joten se ei niin haitannut. 

Näimme Tivolissa riikinkukkoja ja tapasimme Rasmus Nallen. Söimme Tivolissa ruuan ja lapset pääsivät käymään karusellissa. Sitten oli pakko myöntää, että väsymys vaan vie mennessään ja päätimme lähteä kuuden aikaan Malmötä kohti, missä meillä oli hotelli varattuna. Junamatka ei ollut pitkä ja siihen ei tarvittu paikkalippua. Kyseessä oli muuten juhannusaatto, tällä kertaa ei jaksettaisi viettää keskikesänjuhlaa valvomalla.

Meidän hotellimme Malmössä oli viihtyisä ja huoneet hienot. Se myös sijaitsi aika lähellä rautatieasemaa. Lapset hetken leikkivät leluillaan ja laitoimme aikaisin nukkumaan. Pakko se on myöntää, että matkaväsymystäkin alkaa olla myös sen lisäksi, että edellinen yö oli todella huono. Seuraavana päivänä jatkaisimme edelleen pohjoista kohti.

Kööpenhamina jäi jälkeen päin harmittamaan, sielläkin olisi ollut kivaa nähtävää. Eikä se Tivolissa käyminen huono vaihtoehto ollut, tuli sekin nähtyä, se vain ei ollut oikein sitä, mitä odotimme. Kööpenhamina jää siis paikaksi, jonne joskus pitää palata Münchenin lisäksi. Teksti myös jää tältä matkustuspäivältä lyhyeksi, mutta jotenkin tuntuu pitkillä matkoilla loppua kohti into hiipuvan niin kohteisiin kuin kuljeskelemiseenkin.